Joe Venuti
Giuseppe ”Joe” Venuti (16. syyskuuta 1903 – 14. elokuuta 1978) oli amerikanitalialainen viulisti, jota pidetään yleisesti ensimmäisenä tärkeänä jazzviulistina.[1][2][3] Hänellä oli tärkeä vaikutus myöhempiin jazzviulisteihin kuten ranskalaiseen Stéphane Grappelliin.[1]
Joe Venuti | |
---|---|
Bubba Kolb ja Joe Venuti (oik.) vuonna 1978 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. syyskuuta 1903 |
Kuollut | 14. elokuuta 1978 (74 vuotta) |
Muusikko | |
Tyylilajit | Jazz |
Soittimet | jazzviulu ja viulu |
Levy-yhtiöt | Columbia Records |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Elämä ja ura
muokkaaVenuti syntyi laivassa hänen vanhempiensa ollessa muuttamassa Italiasta Yhdysvaltoihin. Lapsuutensa hän vietti Philadelphiassa. Hän tutustui koulussa ollessaan kitaristi Eddie Langiin, josta tuli myöhemmin tunnettu jazzkitaristi ja Venutin musiikillinen yhteistyökumppani.[1] Venuti ja Lang esiintyivät 1920-luvun alussa Atlantic Cityssä ja soittivat muun muassa Red Nicholsin yhtyeessä. Vuonna 1925 he muuttivat New Yorkiin.[4]
New Yorkissa Venutista ja Langista tuli nopeasti kysyttyjä muusikoita. Adrian Rollini palkkasi heidät orkesteriinsa vuonna 1927.[5] Vuosina 1929–1930 he soittivat Paul Whitemanin orkesterissa ja esiintyivät tämän kanssa elokuvassa King of Jazz.[4] Venuti teki nauhoituksia myös muun muassa Bix Beiderbecken, Tommy ja Jimmy Dorseyn ja Frankie Trumbauerin kanssa.[4]
Langin kuolema vuonna 1933 oli kova isku Venutille. Hän muodosti big bandin vuonna 1935, mutta orkesteri ei menestynyt ja lopetti vuonna 1936 Venutin lähdettyä lyhyeksi ajaksi armeijaan.[2] Alkoholismista kärsivä Venuti vetäytyi osittain musiikkielämästä 30 vuodeksi esiintyen kuitenkin 1950-luvulla Bing Crosbyn radio-ohjelmassa.[2] Hän työskenteli 1940-luvulla elokuvayhtiö Metro-Goldwyn-Mayerillä.[4]
1960-luvulla Venuti teki comebackin. Hän nauhoitti Zoot Simsin kanssa albumin Joe and Zoot (1966) ja esiintyi vuoden 1967 Colorado Jazz Partyssa ja seuraavan vuoden Newportin jazzfestivaaleilla. Hän konsertoi lisääntyvistä terveysongelmista huolimatta aktiivisesti 1970-luvulla ja teki nauhoituksia muun muassa Earl Hinesin, Marian McPartlandin, George Barnesin, Dave McKennan ja Bucky Pizzarellin kanssa. Venuti kuoli 14. elokuuta 1978 Seattlessa.[4][2]
Luonne
muokkaaVenuti oli tunnettu omalaatuisesta huumorintajustaan ja käytännön piloistaan. King of Jazzin kuvauksissa hänen on sanottu kaataneen tuubaan jauhoja.[4] Kerran hän kutsui Hollywoodissa 26 tuubansoittajaa keksittyyn konserttiin pyytäen näitä odottamaan samassa, ahtaassa kadunkulmassa ja katsellen itse sivusta kun suurikokoisia soittimia kantavat ihmiset tukkivat liikenteen.[2][3] Venutin huumorintaju tuli myös ilmi hänen soitostaan. Hänen sanotaan saaneen kanssaan esiintyvät soittajat hyvälle tuulelle ja soittamaan paremmin.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Joe Venuti Red Hot Jazz Archive. Arkistoitu 11.11.2011. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Scott Yanow: Joe Venuti Allmusic. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Donald Van Deusen: Joe Venuti: Visionary Jazz Violinist All About Jazz. Lokakuu 1998. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Phil Hardy: ”Joe Venuti”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
- ↑ ”Venuti, Joe [Giuseppe] (16 Sept. 1903, Lecco, Italy - 14 Aug. 1978, Seattle)”, The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)