Jet Propulsion Laboratory

Jet Propulsion Laboratory on Nasan omistama ja California Institute of Technology-yliopiston hallinnoima avaruustekniikkakeskus La Cañada Flintridgen kaupungissa Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. JPL:ssä toimii tällä hetkellä yli 6 000 työntekijää. Siellä on myös suuret satelliittien testauslaitokset. JPL:n vuosibudjetti oli 2000-luvun alussa noin 1,3 miljardia dollaria, josta 60% kuluu planeettatutkimukseen (tästä puolet Mars-lentoihin) ja 20% maan kaukokartoitukseen.

Historia

JPL syntyi 1930-luvulla, jolloin sen tutkimusteema oli nimensä mukainen eli rakettimoottorit. Perustajiin kuuluivat muun muassa Frank Malina ja Martin Summerfield. Heitä tuki Unkarista maanpakolaisena tullut Theodore von Karman, joka toimi California Institute of Technologyssä (CIT, CalTech) professorina.

Jack Parsons

John Whiteside (Jack) Parsons (2. lokakuuta 1914 – 17. kesäkuuta 1952) tutki rakettimoottoreita California Institute of Technologyssä 1930-luvulla ja sitä kautta hänestä tuli yksi Jet Propulsion Laboratoryn ja Aerojet Corporation-yhtiön perustajista. Hänen panoksensa oli suurin JATO-rakettien kehittämisessä lentokoneita varten.

JPL:n kehittyminen

JPL

Alussa kiinteäajoaineraketteja testattiin Pasadenan laidalla sijaitsevissa kuivuneissa joenuomissa alkeellisella varustuksella.

Toisen maailmansodan aikana laboratorio kehitti Yhdysvaltain laivastolle raketteja, joilla lentokoneiden lentoonlähtömatka lyhenisi (JATO, Jet Assisted Take-Off). Toimivat JATO-raketit olivat kiinteäajoainetta polttavia, mutta myös nesteajoaineita alettiin tutkia.

Sodan loputtua JPL siirtyi suunnittelemaan Yhdysvaltain armeijalle ballistisia ohjuksia. Vuosina 1945–58 se kehitti keskimatkan ydinohjuksia. Niitä olivat mm. Corporal ja Sergent. Rakettien toimintatodennäköisyys oli 30 %:n luokkaa ja osumatarkkuus huono. JPL oli aikonut kehittää ohjuksia aina eversti-nimiseen ohjukseen asti. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ballistiset ohjukset siirtyivät laivastolle ja 1948 syntyneille ilmavoimille ja armeija jäi sivuun.

Kun Sputnikin lento motivoi Yhdysvaltain hallituksen perustamaan Nasa-avaruushallinnon 1958, alkoivat neuvottelut siitä, mistä tutkimuslaitoksista se rakennetaan. Armeija luovutti Redstonen asevarikon Alabamasta (siitä tuli Marshall Space Flight Center) ja JPL:n. Se siirtyi Nasalle Yhdysvaltain Maavoimilta vuoden 1958 lopussa. JPL:stä ei kuitenkaan tullut Nasan keskus (field center) vaan se on ikään kuin yksityinen laboratorio, jota hallinnoi CIT-yliopisto. Tämä piirre johti 1960- ja 1970-luvuilla Nasan johdon ja JPL:n väliseen konfliktiin, mutta JPL:n status on pysynyt alkuperäisenä.

Johtajat

Dr. Theodore von Kármán, 1938–1944
Dr. Frank Malina, 1944–1946
Dr. Louis Dunn, 1946–1954
Dr. William Hayward Pickering, 1954 – 31. maaliskuuta 1976
Dr. Bruce C. Murray, 1. huhtikuuta 1976 – 30. kesäkuuta 1982
Dr. Lew Allen 22. heinäkuuta 1982 – 31. joulukuuta 1990
Dr. Edward C. Stone, 1. tammikuuta 1991 – 30. huhtikuuta 2001
Dr. Charles Elachi, 1. toukokuuta 2001 –

Avaruusaluksia

Cassini-Huygens
Deep Impact (2005, Tempel 1)
Deep Space 1 (1998)
Deep Space 2 (1999, epäonnistui, Mars)
Explorer 1-5
Galileo-planeettaluotain (1989, Jupiter)
Genesis (2001, paluu epäonnistui)
Magellan (1989, Venus)
Mariner, myös myöhemmät luotaimet, mm. Cassini, perustuvat Mark Mariner-satelliittirunkoon.
Mars Climate Observer (1998, epäonnistui)
Mars Observer (1992, epäonnistui)
Mars Polar Lander, epäonnistui
Mars Global Surveyor (1996)
Mars Odyssey (2001, Mars)
Mars Pathfinder (1996)
Pioneer 3 & 4 (1958 - 1959)
Ranger 1-9 kuuluotaimet, joiden piti tutkia Kuun pinnan kantavuutta ennen Apollo-laskutujien suunnittelua, mutta missioiden toteutus viivästyi niin kauan, että Apollo suunniteltiin muiden tietojen perusteella.
Seasat - lyhytikäinen merentutkimussatelliitti, jossa oli ensimmäinen siviiliSAR-tutka (1978)
Sojourner (Mars Pathfinder), Opportunity ja Spirit Mars-ajokit (Mars Exploration Rovers)
Spitzer-avaruusteleskooppi (2003)
Stardust (1999)
Surveyor 1–7
Topex/Poseidon (1992, meri), Ranskan CNES ja JPL
Ulysses (1990, aurinko) – pääosin ESA:n missio, amerikkalaisia laitteita mukana
Viking 1 ja 2-laskeutujat (jonkin lähteen mukaan Nasa Amesin johtama hanke)
Voyager 1 ja Voyager 2

Aiheesta muualla

Nasan toimipisteet