Jelena Hahn

Jelena Andrejevna Hahn (myös Gan, ven. Елена Андреевна Ган, os. Fadejeva; 23. tammikuuta 1814 Ržištšev, Kiovan kuvernementti6. heinäkuuta 1842 Odessa[1]) oli venäläinen kirjailija.

Jelena Hahn.

Jelena Fadejeva syntyi aatelisperheeseen. Hän sai äitinsä johdolla erinomaisen kotikoulutuksen ja harrasti jo lapsena runoutta. Vuonna 1830 hän meni naimisiin tykistönkapteeni Peter Hahn von Rottensternin kanssa. Keväällä 1836 perhe muutti Pietariin, jossa Hahn tutustui pääkaupungin kirjallisuuspiireihin. Uusista tuttavista tärkein oli Osip Senkovski, joka julkaisi Hahnin ensimmäisen kertomuksen Elämän ihanne (Ideal) Biblioteka dlja tštenija -lehdessä vuonna 1837. Vuonna 1842 hän siirtyi Andrei Krajevskin Otetšestvennyje zapiski -lehteen.[1]

Hahn yritti hankkia kirjoittamalla rahaa lastensa elättämiseen. Jatkuvat muutot, miehen uskottomuus, lasten sairaudet ja ainainen rahanpuute mursivat hänen terveytensä. Keväällä 1842 Hahn matkusti Odessaan saamaan hoitoa, mutta virheellinen lääkitys vain nopeutti hänen kuolemaansa.[1]

Hahnin tyyliltään romanttinen tuotanto on selvästi omaelämäkerrallista. Hänen sankarittariaan ovat yksinäiset haaveilijat, jotka rakastavat uhrautuvasti, mutta joutuvat petetyiksi ja arkielämän musertamiksi. Vissarion Belinski arvosti Hahnin yhteiskunnallisia teemoja, mutta toisaalta häntä syytettiin romantiikan kaavojen ja muottien orjallisesta noudattamisesta.[1]

Historioitsija Rostislav Fadejev oli Jelena Hahnin veli. Hänen lapsiaan olivat kirjailijat Vera Želihovskaja ja Helena Blavatsky.[1]

Suomennettu teosMuokkaa

  • Elämän ihanne. Suom. Leena-Maija Thuring. Teoksessa Mimotska ottaa myrkkyä: naisten kertomuksia 1800-luvun Venäjältä. Helsinki: SN-kirjat, 1990.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Russkije pisateli. 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 1, s. 519. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1989.

Aiheesta muuallaMuokkaa