Mihail Lermontov

Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana.

Mihail Lermontov
Pjotr Zabolotski, Mihail Lermontov, 1837.
Pjotr Zabolotski, Mihail Lermontov, 1837.
Henkilötiedot
Syntynyt 15. lokakuuta 1814
Moskova, Venäjä
Kuollut 27. heinäkuuta 1841 (26 vuotta)
Pjatigorsk, Venäjä
Kansalaisuus venäläinen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Salanimi —въ, Ламвер, Гр. Диарбекир ja Lerma
Äidinkieli venäjä
Tuotannon kieli venäjä
Pääteokset Aikamme sankari, 1840
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäkertaMuokkaa

Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.[1]

Lermontov aloitti opiskelut 1830 Moskovan yliopistossa, mutta hän ei ollut erityisen innostunut opiskelija, ja hänet erotettiin pian lähinnä kurittomuuden vuoksi. Jo samana vuonna hän meni Pietariin junkkerikouluun ja hänestä tuli kaartinupseeri. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa runoja Byronia ja Puškinia jäljitellen.[2]

Puškinin kuoleman (1837) jälkeen Lermontov kirjoitti runon "Runoilijan kuolema", jossa hän syytti hovin sisäpiiriä Puškinin kuolemasta. Pian Lermontov komennettiin Kaukasiaan rakuunoiden upseeriksi. Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme sankari 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin toistamiseen Kaukasiaan, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista.[3][4]

Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin vakiintuneella tavalla sekundanttien läsnä ollessa.[5][4]

Kirjalliset saavutuksetMuokkaa

Lermontovin teosten tunnusmerkkejä ovat voimakas kuvakieli, lyriikan taitava rytmitys ja herkkä runollisuus. Luontoelämykset ovat hänen keskeinen aiheensa. Nämä piirteet kiteytyvät parhaiten hänen romaanissaan Aikamme sankari (1840). Sillä oli suuri vaikutus myöhempien venäläiskirjailijoiden proosailmaisuun. Teos koostuu viidestä erillisestä kertomuksesta, jotka ovat ytimeltään realismia, vaikkakin romanttisin piirtein. Teoksen kerrontanäkökulma kuitenkin muuttuu kertomuksesta toiseen: kirjoittaja käyttää ulkopuolista tarkkailijaa, objektiivista kertojaa ja päiväkirjamuotoa. Kertomusten yhteinen roolihenkilö on nuori upseeri Petšorin, venäläiskirjallisuuden tyypillinen tarpeettoman ihmisen hahmo. Tämä ilmentää Lermontovin kriittistä suhtautumista yläluokan elämänarvoihin.[2]

Lermontov oli yhdessä Puškinin kanssa venäjän kirjakielen tärkeä uudistaja. Lermontov löysi kielellisen tyylinsä vähitellen: varhaisrunojen rönsyilevä romanttisuus vaihtui Aikamme sankarin lakoniseen ja puhekielenomaiseen realistiseen proosaan.[2]

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Aikamme sankari, romaani, 1840
    • suom. Oskari Kostiainen. Otava, 1927. Sarja: Kirsikka-sarja 19. – Ex libris, 1972 Sarja: Suuret venäläiset kertojat.
    • suomentaja tuntematon. Leningrad: Kirja, 1935 taoksen alussa: V. A. Manuilov: Lermontov ja hänen kirjansa "Aikamme sankari", s. III-XXVIII.
    • suomentaja tuntematon. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1951. Venäläisiä klassikoita.
    • suom. Ulla-Liisa Heino. Tammi, 1959. Sarja: Elävä maailmankirjallisuus 12. – 2. p. Tammi, 1982 (painettu Neuvostoliitossa)
  • Enkeli, runoelma, 1831
  • Purje, runoelma, 1832
  • Naamiaiset, runonäytelmä, 1835
  • Demooni, runoelma, 1840
  • Lermontov, Runoja ja runoelmia, toim. O. Kukkonen, suom. Armas Äikiä, Petroskoi, Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1947

Runosuomennoksia on ilmestynyt antologioissa Venäjän runotar (1946) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY, 1936).

Jelizaveta Šašina (Елизавета Сергеевна Шашина) luki 1858 Lermontovin 1841 kirjoittaman runon "Yksin kuljen autiolla tiellä" (Выхожу один я на дорогу, Vyhozhu odin ja na dorogu, Kuljen yksin tietä pitkin) Mineralnyje Vodyssa. Hän sovitti sen ja sai sen painatetuksi 1861 Pietarissa. Laulusta otettiin useita painoksia, yhteensä noin miljoona kappaletta.[6]

Laulun on sanoittanut suomeksi Antero Byman, musiikin sovittanut Taito Vainio ja levyttänyt Kauko Käyhkö 1969.[7]

LähteetMuokkaa

  • Mihail Lermontov: Aikamme sankari (Geroj našego vremeni, 1840.). 2. painos (1. painos 1959). Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5519-1. Alkusanoissa Irakli Andronikov kertoo lyhyesti teoksen taustoista ja Lermontovin vaiheista.

ViitteetMuokkaa

  1. DNA to track UK-Russia migration BBC. Viitattu 13.9.2007. (englanniksi)
  2. a b c ”Lermontov, Mihail”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3680. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
  3. Irakli Andronikov: "Mihail Lermontovin romaani Aikamme sankari"; teoksessa Lermontov, Aikamme sankari, s. 5–8.
  4. a b Pirjo Hämäläinen:: Aikansa urokset. Kontakt, 4/2013, s. 15. Artikkelin verkkoversio. (pdf)
  5. Pyatigorskin käräjäoikeuden kysymykset N. S. Martynoville 1841. Lermontov-sivusto lermontov.niv.ru(venäjäksi)
  6. Prabda Severa.[vanhentunut linkki]
  7. Fono.fi

KirjallisuuttaMuokkaa

  • V. Kiparsky & Lauri Viljanen (toim.): Venäjän runotar: Valikoima venäläistä lyriikkaa. Helsinki: Otava, 1946.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.