Jehovan todistajien kuri seurakunnissa

Jehovan todistajien paikallisia seurakuntia ohjaavat vanhimmistot. Se järjestää seurakunnan saarnaamis- ja kokoustoiminnan, juoksevat asiat, paimentamisen ja tarvittaessa myös kurinpidon. Seurakunnan käytäntöjä ohjaavat pääperiaatteet ovat julkisia, mutta tarkemmat ohjeet on tarkoitettu vain vanhimpien käyttöön. Pääperiaatteet seurakunnan organisaatiosta ja jäsenten kartettavasta käytöksestä ja pyrkimyksestä näiden ohjeiden raamatulliseen perusteluun on esitetty järjestön kirjoissa ja Vartiotorni-lehden pääkirjoituksissa. Nämä ovat julkisia, yleisölevityksessä olevia julkaisuja.

Oikeudelliselta kannalta on hyväksyttävää, että uskonnollisissa tehtävissä toimivan henkilön käyttäytymiselle asetetaan tiettyjä vaatimuksia. Järjestö on kuitenkin saanut tietosuojalautakunnalta huomautuksia muun muassa kerätessään tietoja ihmisten sairauksista ja vakaumuksista ovelta ovelle -työssään. Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi vuoden 2014 lopussa yhden tietosuojalautakunnan päätöksen suurilta osin ja katsoi, ettei yksittäisten Jehovan todistajien käsittelemistä tiedoista ole perustettu henkilörekisteriä.^[1]

Täsmällisempiä tietoja järjestörakenteen yksityiskohdista esitetään vain uusille julistajille annettavassa kirjassa "Järjestetyt tekemään Jehovan tahto" (ja sen edeltäjissä). Tämän kirjan loppuosan liite tarkastellaan keskustelemalla kasteelle aikovien kanssa^selvennä, jotta varmistuttaisiin, että he ymmärtävät Jehovan todistajien uskon perusopetukset ja haluavat tulla osaksi Jehovan todistajien järjestöä. Lisäksi seurakunnan vanhimmistoilla on käytettävissään Vartiotorni-seuran julkaisema kirja Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan (1991), johon on koottu täsmennyksiä menettelytapoihin seurakunnan kurinpitoa ja oikeudellisia toimia varten. Tämä kirja on tarkoitettu vain vanhimpia varten: siihen ei viitata muussa Vartiotorni-seuran julkiseksi tarkoitetussa kirjallisuudessa, ja seurakunnan julistajien ei ole mahdollista saada sitä tarkasteltavaksi. Näitä ohjeistuksia täydennetään aika ajoin kirjeillä seurakuntien vanhimmistoille, Vartiotornin pääkirjoituksilla ja lehden Lukijoiden kysymyksiä -palstalla.

Merkitseminen muokkaa

Jos joku jäsen toimii Jehovan todistajien raamatuntulkinnan mukaan epäraamatullisella tavalla, mutta ei kuitenkaan niin vakavasti, että hänet voitaisiin erottaa, hänet merkitään. Tällaista voi olla esimerkiksi toisten asioihin sekaantuminen tai taloudelliset keinottelut. Merkitsemisen tarkoitus on rajoittaa muiden järjestön jäsenten seurustelua häiritsevästi käyttäytyvän kanssa, saada hänet häpeämään, ymmärtämään väärän toimintansa ja samalla estää muita omaksumasta samanlaisia vääränlaisia toimintatapoja.^[2]Merkitseminen tapahtuu yleensä kokouksessa pidetyn puheen välityksellä, jossa käsitellään kyseistä väärää toimintaa, mainitsematta väärintekijän nimeä. Tämän puheen jälkeen ne seurakuntalaiset, jotka ovat asiasta selvillä, rajoittavat sosiaalista kanssakäymistä kyseistä toimintaa harjoittavien kanssa. ^[2]

Julkinen ojennus muokkaa

Julkinen ojennus liittyy Jehovan todistajien käytännössä vakavampiin synteihin kuin ne, joista seuraa merkitseminen. Julkinen ojennus tapahtuu seurakunnan palveluskokouksessa, jossa joku vanhin käy ilmoittamassa, ketä on ojennettu. Jos synti ei ole muiden tiedossa, ojennus annetaan yksityisesti. Jos synnistä tietää vain pieni joukko, silloin vanhimmat saattavat kutsua joukon koolle ja ojentaa syntistä pienen joukon edessä. Jos synti on suurimman osan tiedossa, nuhtelu tapahtuu julkisesti. Yleensä silloin pidetään nuhtelun lisäksi puhe, joka käsittelee kyseistä väärintekoa mainitsematta nimiä. Kaikissa tapauksissa, joissa jotakin seurakunnan jäsentä ojennetaan, siitä seuraa jonkinlaisia rajoituksia.^[3] Rajoituksia saattavat olla esimerkiksi kielto pitää puheita, käyttää julkisia puheenvuoroja tai pitää rukouksia seurakunnan kokouksissa. Rajoitusten pituuden määrittelevät vanhimmat tapauskohtaisesti. Ojennettu henkilö ei voi osallistua vakituiseen tai osa-aikaiseen kokoajanpalvelukseen (ns. tienraivauspalvelukseen) ainakaan vuoteen siitä lähtien kun nuhtelu on annettu.^[4]

Liikkeestä eroaminen muokkaa

Jehovan todistajista voi erota kahdella tavalla:

Virallisella ilmoituksella. Henkilö voi joko suullisesti tai kirjallisesti ilmoittaa, ettei hän halua enää olla Jehovan todistaja.
Omalla toiminnallaan. Henkilö voi omalla käytöksellään osoittaa, ettei hän enää kuulu Jehovan todistajiin.^[5]

Erottaminen seurakunnasta muokkaa

Jos joku seurakunnan jäsen tekee jonkin vakavan synniksi eli väärinteoksi kutsutun asian, hänen tulisi Jehovan todistajien kurinpitoohjeiden mukaan tunnustaa se rukouksessa Jumalalle ja myös kertoa siitä vanhimmistolle. Jos joku jäsen näkee toisen jäsenen tekevän vakavan väärinteon, hänen tulisi kehottaa kyseistä väärintekijää katumaan ja tunnustamaan väärintekonsa seurakunnan vanhimmistolle. Jos väärintekijä ei toimi näin, ja teosta on todisteita, tulisi väärinteon nähneen tai muuten siitä tietoiseksi tulleen kertoa asiasta vanhimmistolle. Tilanteessa, missä juridisen vaitiolovelvollisuuden piirissä oleva Jehovan todistaja saa tietää vakavasta väärinteosta, joka hänen kuuluisi ilmoittaa eteenpäin, kyseessä olevan henkilön on tehtävä oma henkilökohtainen ratkaisunsa, ilmoittaako hän siitä vanhimmistolle vai ei, vai puhuuko hän ensin väärinteon tehneelle. Tällainen tapaus voisi olla esimerkiksi naimattomalle Jehovan todistaja -potilaalle tehty abortti.^[6]

Kun vanhimmisto saa tiedon väärinteosta, he käyvät keskustelemassa väärintehneen kanssa. Mikäli teolle on vähintään kaksi todistajaa tai tekijän tunnustus, asiassa ryhdytään toimenpiteisiin. Myös voimakas aihetodiste, esimerkiksi aviorikostapauksessa avioliiton ulkopuolinen raskaus tai vähintään kahden silminnäkijän todistus siitä, että syytetty on yöpynyt kahdestaan samassa asunnossa vastakkaista sukupuolta olevan ei-sukulaisen kanssa, on riittävä todiste. ^[7] Tapauksen käsittelyssä voidaan päätyä seurakunnasta erottamiseen, mikäli tehty rikkomus on vakava ja henkilö ei osoita katumusta. Erottaminen seurakunnasta vaatii aina oikeuskomitean käsittelyn, jossa vanhimmistosta valittu ei-asianosaisten vanhinten ryhmä arvioi synnin vakavuutta, henkilön katumusta ja halua toimia Jehovan todistajana.

Oikeuskomitea muokkaa

Kun jokin seurakunnan jäsenen tekemä vakavaksi luokiteltu synti tulee vanhimpien tietoon, ainakin kolme vanhinta muodostaa oikeuskomitean^[8], jossa syytetyn versio tapahtuneesta kuullaan. Vanhimmat pyrkivät ensisijaisesti palauttamaan henkilön liikkeen raamatuntulkinnan mukaisen toimintaan ja ajatteluun, ja erottamiseen tulisi päätyä vasta, kun ojentaminen ei näytä olevan mahdollista. Oikeuskomitean istunnossa syytetyltä kysellään tapahtumien tarkka kulku ja vanhimmat kuuntelevat hänen vastauksiaan. Sen lisäksi oikeuskomiteassa voidaan käyttää ulkopuolisia todistajia, jos sellaisia on käytettävissä. Kuitenkaan tarkkailijoita tai muita ulkopuolisia ei sallita. Oikeuskomiteaan ei saa tuoda minkäänlaisia nauhoitusvälineitä. Tapahtumien kulun kuvailun lisäksi syytetyllä on mahdollisuus tulla vapaasti kuulluksi.^[9] Oikeuskomiteassa kuulustelijana ja tuomaristona toimiva vanhimmisto tekee päätöksen, jonka täytyy olla yksimielinen. Jos henkilö vanhimmiston tulkinnan mukaan osoittaa katumusta ja haluaa olla Jehovan todistaja, hän säilyttää seurakunnan jäsenyyden. Jos taas katumuksesta ei voida vakuuttua, rikkomusta esimerkiksi salaillaan, jatketaan tai sitä puolustellaan omilla järjestön opetuksesta poikkeavilla raamatunsovelluksilla, tekijä erotetaan seurakunnasta.^[10]

Esimerkiksi seuraavat rikkomukset luokitellaan sellaisiksi räikeiksi synneiksi, jotka katumattomina tekoina johtavat erottamiseen seurakunnasta:

Esiaviollinen seksi, aviorikos, räikeä epäpuhtaus ^[11]
Homoseksuaalinen seksi ^[12]^[1]
Luopumus: se, että kiistää jonkin Jehovan todistajien perusopetuksista tai osallistuu aktiivisesti muun uskontokunnan toimintaan ^[13]^[14]
Se, ettei karta verta ^[15]^[16]
Uhkapelien pelaaminen ^[17]
Tupakan polttaminen ^[11]
Alkoholin liiallinen väärinkäyttö ^[18]
Poliittisissa vaaleissa ehdolle asettuminen ^[19]
Asepalveluksen suorittaminen ^[20]
- Katso myös "Erottaminen (seurakunnasta) #perusteet", Vartiotornin julkaisujen hakemisto

Mikäli henkilö tulee erotetuksi seurakunnasta, päätöksestä on mahdollista valittaa seitsemän päivän kuluessa. Mikäli erotettu valittaa, valituksen käsittelee erikseen nimitettävä valituskomitea. Raportit oikeuskomiteassa käsitellyistä asioista säilytetään seurakunnan arkistossa.^[21] Oikeuskomiteassa annetuista rangaistuksista eli rajoituksista ilmoitetaan uuteen seurakuntaan, mikäli rajoitukset ovat voimassa, kun henkilö muuttaa toiseen seurakuntaan. Näitä tietoja, kuten myöskään tehtyä syntiä, ei lueta julkisesti seurakunnalle, eivätkä ne vaikuta henkilön asemaan seurakunnassa enää rajoitusten päättymisen jälkeen.

Erottamisen jälkeen muokkaa

Kerran vuodessa vanhimmiston jäsenet pyrkivät käymään kunkin seurakunnan alueella asuvien erotettujen luona keskustelemassa tarkoituksenaan ohjata erotettua hakeutumaan takaisin Jehovan todistajien seurakunnan piiriin. Mikäli erotettu päättää hakeutua takaisin seurakunnan yhteyteen, tulee hänen muun muassa lopettaa sen synnin harjoittaminen, jonka takia hänet erotettiin ja osallistua seurakunnan kokouksiin säännöllisesti. Tänä aikana kukaan jäsenistä ei saa keskustella erotetun kanssa.

Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin muokkaa

Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin jyrkästi seurakunnastaan erotettuihin henkilöihin, ja useimmissa tapauksissa heille puhumisesta kieltäydytään kokonaan. Liikkeestä eronneisiin ja erotettuihin suhtaudutaan samalla tavalla.^[22] Poikkeukset koskevat lähinnä sukulaisten kanssa asioimista välttämättömissä perheasioissa. Jehovan todistajat näkevät jyrkän suhtautumisen seurakunnasta erotettuihin ylläesitettyjen jälkeen viimeisenä keinona auttaa heitä katumaan ja noudattamaan järjestön oppeja ja moraalia.^[23] Jehovan todistajat kehottavat seurakuntalaisia suhtautumaan erittäin jyrkästi seurakunnastaan erotettujen henkilöiden tekemiin synteihin, koska heidän katsotaan harjoittaneen pahaa tietoisina siitä, mitä heidän tekonsa merkitsee. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että heille puhumisesta tarpeettomasti kieltäydytään kokonaan. Jos erotettu tulee valtakunnansalille päästäkseen takaisin seurakunnan yhteyteen, hänet ohjataan seurakunnan vanhinten luo. Seurakunnan jäsenten ei tulisi Jehovan todistajien näkemyksen mukaan keskustella erotetun kanssa myöskään valtakunnansalilla sinä aikana, kun erotettu osoittaa katumustaan käymällä kokouksissa. Tämä aika saattaa kestää muutamista kuukausista vuosiin, riippuen täysin tapauksen luonteesta. Takaisin ottamisen jälkeen hengellisessä toiminnassa voi olla jonkin aikaa rajoituksia, mutta alkuperäistä erottamisen syytä ei koskaan tuoda julki seurakunnalle. Niinpä suurin osa seurakunnasta tietää kustakin takaisinottotapauksesta vain sen, ettei henkilö enää harjoita vakavaa syntiä. Käytännössä huomiota kiinnitetään myös siihen, ettei aiemmin erotettuna olleen ja takaisin otetun menneitä tekemisiä enää kaiveltaisi.

Humanitaariset suhteet, kuten perheenjäsenyys, kehotetaan pitämään erotetun henkilön karttamisesta huolimatta: "Joissakin tapauksissa erotettu perheenjäsen voi yhä asua samassa taloudessa muun perheen kanssa. Koska erottaminen ei katkaise perhesiteitä, perheen normaali päivittäinen kanssakäyminen voi jatkua. " ^[24]"- - Omalla toiminnallaan erotettu on kuitenkin katkaissut hänen ja uskovien perheenjäsenten välisen hengellisen siteen. Uskolliset perheenjäsenet eivät siksi voi enää nauttia hengellisestä toveruudesta hänen kanssaan." ^[24] Mikäli erotettu sukulainen ei asu samassa taloudessa, kuten olisi esimerkiksi kotoa pois muuttaneen aikuisen lapsen suhteessa vanhempiinsa tai aikuisten sisarusten suhteessa toisiinsa, yhteydenpitoa vähennetään ohjeiden mukaan niin paljon kuin mahdollista: "Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä." ^[24] Itse seurakunnasta eronnutta kastettua kohdellaan samalla tavalla kuin erotettua, riippumatta eroamisen syystä tai henkilön maailmankatsomuksesta.^[25]

Lähteet muokkaa

"Järjestetyt suorittamaan Jehovan tahto" (2005 painos) Verkkoversiossa 2019 painos
"Jumalan rakkaus" (2008 painos) Verkkoversio

↑ ^a ^b Ilta-Sanomat 13.1.2014 (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b Vartiotorni 15.7.1999 s.29-31 Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Järjestetyt s. 151-153 Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Valtakunnan palveluksemme maaliskuu 1983, s. 4. Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Voiko Jehovan todistajista erota? Jw.org
↑ Vartiotorni 1.9.1987, "'Aika Puhua' - milloin?" s. 12-13
↑ Pay Attention to Yourselves and All Flock, s. 111
↑ Järjestetyt s. 152
↑ Pay Attention to Yourselves and All Flock, s. 110
↑ Järjestetyt s. 153 §2
↑ ^a ^b Vartiotorni 2006-7-15 s.29-31 Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Vartiotorni 2011-11-1 s. 4-7 Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Vartiotorni 2011-07-15 s. 15 Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Vartiotorni 1986-10-15 s.31 Lukijoiden kysymyksiä: Miten seurakunnan on sopivaa menetellä, jos joku jättää tosi kristillisen uskon ja liittyy toiseen uskontoon?
↑ Vartiotorni 15/2/1961 s. 94-96 Lukijoiden kysymyksiä
↑ "Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia s.183
↑ Vartiotorni 15.7.1989 s.30
↑ Raamatun ymmärtämisen opas osa 1, s.1123 §2 "Juopumus"
↑ Äänestämisestä Vartiotorni 1.1.1999 s.28
↑ Vartiotorni 15.4.1978 s.13 lainaa Jonathan Dymondin kirjoitelmaa ”Tutkimus sodan sopivaisuudesta kristillisyyden periaatteisiin”: ”Kristityt, jotka elivät lähinnä Vapahtajamme aikaa, uskoivat epäilyksettömän luottavaisesti, että hän oli selvästi kieltänyt sodan – että he avoimesti tunnustivat tämän vakaumuksen ja että he sen vahvistukseksi olivat halukkaita uhraamaan ja uhrasivat omaisuutensa ja elämänsä. ”Kristityistä tuli kuitenkin myöhemmin sotilaita. – Ja milloin? Kun heidän yleinen uskollisuutensa kristillisyyttä kohtaan herpaantui; – kun he muissa suhteissa rikkoivat sen periaatteita; . . . Sanalla sanoen heistä tuli sotilaita, kun he lakkasivat olemasta kristittyjä.” – S. 60, 61.
↑ Pay Attention to Yourselves and All The Flock, s. 122
↑ ”Jumalan rakkaus” luku 3: Rakasta niitä joita Jumala rakastaa s.35, §19,20 Vartiotornin verkkokirjasto
↑ Anna Jehovan kurin muovailla sinua Vartiotorni 2013-6-15 s.28 §17; Vartiotornin verkkokirjasto
↑ ^a ^b ^c "Jumalan rakkaus", liite 1: Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? Vartiotornin verkkokirjasto
↑ "Jumalan rakkaus", s.34, §19: Milloin lakata olemasta jonkun seurassa? Vartiotornin verkkokirjasto

Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.

Aiheesta muualla muokkaa

Ojennus Vartiotornin verkkokirjastossa
Erottaminen (seurakunnasta) Vartiotornin verkkokirjastossa
Eroaminen (seurakunnasta) Vartiotornin verkkokirjastossa

[is-1] Ilta-Sanomat 13.1.2014 (Arkistoitu – Internet Archive)

[99.4.15-2] Vartiotorni 15.7.1999 s.29-31 Vartiotornin verkkokirjasto

[3] Järjestetyt s. 151-153 Vartiotornin verkkokirjasto

[4] Valtakunnan palveluksemme maaliskuu 1983, s. 4. Vartiotornin verkkokirjasto

[5] Voiko Jehovan todistajista erota? Jw.org

[6] Vartiotorni 1.9.1987, "'Aika Puhua' - milloin?" s. 12-13

[7] Pay Attention to Yourselves and All Flock, s. 111

[8] Järjestetyt s. 152

[9] Pay Attention to Yourselves and All Flock, s. 110

[10] Järjestetyt s. 153 §2

[W06-11] Vartiotorni 2006-7-15 s.29-31 Vartiotornin verkkokirjasto

[12] Vartiotorni 2011-11-1 s. 4-7 Vartiotornin verkkokirjasto

[13] Vartiotorni 2011-07-15 s. 15 Vartiotornin verkkokirjasto

[14] Vartiotorni 1986-10-15 s.31 Lukijoiden kysymyksiä: Miten seurakunnan on sopivaa menetellä, jos joku jättää tosi kristillisen uskon ja liittyy toiseen uskontoon?

[15] Vartiotorni 15/2/1961 s. 94-96 Lukijoiden kysymyksiä

[16] "Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia s.183

[17] Vartiotorni 15.7.1989 s.30

[18] Raamatun ymmärtämisen opas osa 1, s.1123 §2 "Juopumus"

[19] Äänestämisestä Vartiotorni 1.1.1999 s.28

[20] Vartiotorni 15.4.1978 s.13 lainaa Jonathan Dymondin kirjoitelmaa ”Tutkimus sodan sopivaisuudesta kristillisyyden periaatteisiin”: ”Kristityt, jotka elivät lähinnä Vapahtajamme aikaa, uskoivat epäilyksettömän luottavaisesti, että hän oli selvästi kieltänyt sodan – että he avoimesti tunnustivat tämän vakaumuksen ja että he sen vahvistukseksi olivat halukkaita uhraamaan ja uhrasivat omaisuutensa ja elämänsä. ”Kristityistä tuli kuitenkin myöhemmin sotilaita. – Ja milloin? Kun heidän yleinen uskollisuutensa kristillisyyttä kohtaan herpaantui; – kun he muissa suhteissa rikkoivat sen periaatteita; . . . Sanalla sanoen heistä tuli sotilaita, kun he lakkasivat olemasta kristittyjä.” – S. 60, 61.

[21] Pay Attention to Yourselves and All The Flock, s. 122

[22] ”Jumalan rakkaus” luku 3: Rakasta niitä joita Jumala rakastaa s.35, §19,20 Vartiotornin verkkokirjasto

[23] Anna Jehovan kurin muovailla sinua Vartiotorni 2013-6-15 s.28 §17; Vartiotornin verkkokirjasto

[Rakkaus-24] "Jumalan rakkaus", liite 1: Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? Vartiotornin verkkokirjasto

[25] "Jumalan rakkaus", s.34, §19: Milloin lakata olemasta jonkun seurassa? Vartiotornin verkkokirjasto

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]