Jeanna Bauck
Jeanna Maria Charlotta Bauck (1840 Tukholma – 1926 München) oli ruotsalainen taidemaalari. Bauck maalasi etupäässä maisemia.[1] [2]
Jeanna Bauck syntyi kulttuuriperhesseen, hänen isänsä Wilhelm oli musiikinopettaja ja kriitikko. Vuonna 1863 Bauck muutti Saksaan opiskelemaan taidetta aikansa johtavien professoreiden yksityisoppilaana. Dresdenissä häntä opetti Adolf Erhard, Düsseldorfissa Albert Flamm ja Münchenissä Dietrich Langko sekä Josef von Brandt. [3]
Emansipoitunutta elämää viettänyt Bauck tapasi Münchenissä tanskalaisen Bertha Wegmannin, jonka kanssa jakoi ateljeen ja kodin. Taiteellaan heidän onnistui murtautua tuon ajan naistaiteilijoille varatusta ahtaasta roolista. Bauck maalasi ystävättärestään muotokuvan, jossa hän työskentelee maalaustensa parissa niihin täysin uppoutuneena. Vuonna 1880 he päättivät muuttaa Pariisiin ja nyt oli Bauckin vuoro päätyä ystävättärensä ikuistamaksi. Wegmann esittää Bauckin istumassa pöydällä, katsomassa suoraan kohti. Teos esittää itsenäisen naisen joka on tilanteessa läsnä. Bauckin teoksia oli esillä Pariisin salongissa. [3]
Müncheniin Bauck palasi vuonna 1882 perusti naisten taidekoulun. Hän opetti myös Berliinin naistaiteilijoiden taidekoulussa. Kyseessä oli vaikutusvaltainen taideseura, jonka antama opetus oli erittäin arvostettua. Paula Modersohn-Becker kirjoitti myöhemmin, että hän vakuuttui Bauckista opettajana ja lähimmäisenä., joka oli täynnä elämäniloa ja voimaa. Modersohn-Beckeristä tuli aikoinaan merkittävä ekspressionistinen maalari. Ruotsissa oli Bauckin näyttelyitä vuosina 1866, 1868 ja 1887. Hänen töitään pääsi Chicagon maailmannäyttelyyn vuonna 1893 ja niitä esiteltiin Liljevalchs konsthalletissa vuonna 1911. [3]
Ruotsissa Bauckin töitä oli esillä viimeksi vuonna 2016. [3]