Jean Paulhan
Jean Paulhan (2. joulukuuta 1884 Nîmes, Ranska – 9. lokakuuta 1968 Melun, Ranska)[2] oli ranskalainen kirjailija, kriitikko ja Gallimardin kustannustoimittaja.[2] Jean Paulhanin isä oli ranskalainen psykologi ja filosofi Frédéric Paulhan (1856–1931) ja äiti Jeanne Henriette Thérond (1863–1944)[3] Hän oli Ranskan akatemian jäsen vuosina 1963–1968[4].
| Jean Paulhan | |
|---|---|
.jpg) Jean Paulhan vuonna 1967. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1884 Nîmes, Ranska |
| Kuollut | 9. lokakuuta 1968 (83 vuotta) Melun, Ranska |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko ja kustannustoimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Jean Guérin, Maast, Just ja Lomagne [1] |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä muokkaa
Valmistuttuaan Sorbonnen yliopistosta 1907 Paulhan työskenteli vuosina 1908–1910 opettajana Madagaskarilla ja tutustui sikäläiseen Hainteny-kertomusperinteeseen, jota hän myöhemmin ranskansi.[2] Käännökset herättivät Guillaume Apollinairen ja Paul Éluardin huomion. Paulhanista tuli 1925 Nouvelle Revue Française -kirjallisuuslehden toimittaja. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1940 ja uudelleen toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1946–1968. Paulhan kuului Ranskan vastarintaliikkeeseen ja joutui Gestapon pidättämäksi.
Vastarinnan aikaan Paulhan oli Jacques Decourin kanssa perustamassa vastarintaliikkeen ja kansallisen kirjailijakomitean (Comité National de Écrivains) salaista Les Lettres Françaises -lehteä, joka oli tarkoitettu vastineeksi yhteistoimintamieliseksi muuttuneelle Nouvelle Revue Françaiselle.[5]
Vuonna 1941 ilmestyi hänen fiktion kieleen liittyvä tutkimuksensa Les Fleurs de Tarbes ou la Terreur dans les lettres. Hänen tuotantonsa käsittää myös omaelämäkerrallisia novelleja. Madagaskarin jaksoon liittyvä "Lettres de Madagascar, 1907–1910", ilmestyi Claire Paulhanin toimittamana 2007.
Pariisin vapauduttua saksalaismiehityksestä alettiin yhteistoimintaa saksalaisten kanssa harjoittaneita henkilöitä, myös kirjailijoita ja taiteilijoita vaatia tilille, suorastaan vainota. Yhdessä Jean Galtier-Boissièren kanssa Paulhan kuului niihin vastarintaliikkeen edustajiin, jotka kritisoivat kostotoimia.[5]
Paulhan kirjoitti esipuheen "Onnesta orjuudessa" vuonna 1954 ilmestyneeseen eroottiseen romaaniin Histoire d'O (suom. O:n tarina). Romaanin salanimellä Pauline Réage kirjoittanut Anne Desclos paljasti vasta Paulhanin kuoleman jälkeen kirjoittaneensa O:n tarinan tuolloisen rakastajansa Paulhanin innoittamana.[6]
Teokset muokkaa
Paulhanin teokset:[2]
- Les Hain-Tenys Merinas (Geuthner, 1913, julkaistu uudelleen 2007)
- Le Guerrier appliqué (Sansot, 1917 ; Gallimard 1930, julkaistu uudelleen 2006)
- Jacob Cow le Pirate, ou Si les mots sont des signes (1921)
- Le Pont traversé (1921, julkaistu uudelleen 2006)
- Expérience du proverbe (1925)
- La Guérison sévère (1925, julkaistu uudelleen 2006)
- Sur un défaut de la pensée critique (1929)
- Les Hain-Tenys, poésie obscure (1930)
- Entretien sur des faits-divers (1930, 1945)
- L'Aveuglette (1952)
- Les Fleurs de Tarbes ou La terreur dans les Lettres (1936, 1941)
- Jacques Decour (1943)
- Aytre qui perd l'habitude (1920, 1943, julkaistu uudelleen 2006)
- Clef de la poésie, qui permet de distinguer le vrai du faux en toute observation, ou Doctrine touchant la rime, le rythme, le vers, le poète et la poésie (1945)
- F.F. ou Le Critique (Gallimard, 1945; julkaistu uudelleen Claire Paulhanin toimittamana, 1998)
- Sept causes célèbres (1946)
- La Métromanie, ou Les dessous de la capitale (1946, julkaistu uudelleen 2006)
- Braque le Patron (1946)
- Lettre aux membres du C.N.E. (1940)
- Sept nouvelles causes célèbres (1947, julkaistu uudelleen 2006)
- Guide d'un petit voyage en Suisse (1947, julkaistu uudelleen 2006)
- Dernière lettre (1947)
- Le Berger d’Écosse (1948, julkaistu uudelleen 2006)
- Fautrier l'Enragé (1949)
- Petit-Livre-à-déchirer (1949)
- Trois causes célèbres (1950)
- Les Causes célèbres (1950, julkaistu uudelleen 2006)
- Lettre au médecin (1950, julkaistu uudelleen 2006)
- Les Gardiens (1951, julkaistu uudelleen 2006)
- Le Marquis de Sade et sa complice ou Les revanches de la Pudeur (1951)
- Petite préface à toute critique (1951)
- Lettre aux directeurs de la Résistance (1952)
- La Preuve par l'étymologie (1953)
- Les Paroles transparentes, avec des lithographies de Georges Braque (1955)
- Le Clair et l'Obscur (1958)
- G. Braque (1958)
- De mauvais sujets, gravures de Marc Chagall (1958, julkaistu uudelleen 2006)
- Karskaya (1959)
- Lettres (1961)
- L'Art informel (1962)
- Fautrier l'enragé (1962)
- Progrès en amour assez lents (1966, julkaistu uudelleen 2006)
- Choix de lettres I 1917–1936, La littérature est une fête (1986)
- Choix de lettres II 1937–1945, Traité des jours sombres (1992)
- Choix de lettres III 1946–1968, Le Don des langues (1996)
- La Vie est pleine de choses redoutables (toim. Claire Paulhan 1990)
- "Lettres de Madagascar, 1907–1910", toim. Claire Paulhan (2007)
- "Œuvres complètes", toim. Bernard Baillaud, Volume I, Gallimard (2006).
Lähteet muokkaa
- Beevor, Antony & Cooper, Artemis: Pariisi miehityksen jälkeen 1944–1949. (Paris after the Liberation 1944–1949, 1994.) Suomentanut Markku Päkkilä. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-012-2.
- Cormick, Martyn: ”Chapter 1: Anatomy of a review: the Nouvelle Revue française and Jean Paulhan (1920–1940)”, Intellectuals in history: The Nouvelle Revue Française Under Jean Paulhan, 1925–1940, s. 14. Rodopi, 1995. ISBN 978-90-5183-797-1. (englanniksi)
- Contemporary Authors Online Farmington Hills, MI: Gale, Cengage Learning. Viitattu 26.1.2014/ 13.8.2016 (lisätty linkki). (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Czech National Authority Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Contemporary Authors Online
- ↑ Paulhan, Claire: Chronologie biographique de Jean Paulhan atelierpdf.com. 2003. Viitattu 26.1.2014. (ranskaksi) (Arkistoversio kuolleen tilalle)
- ↑ Jean Paulhan Academie Française. Viitattu 13.8.2016. (ranskaksi)
- ↑ a b Beevor & Cooper 2009, 175
- ↑ I wrote the story of O, Guardian.co.uk Books
Kirjallisuutta muokkaa
- Milne, Anna-Louise: The Extreme In-Between: Jean Paulhan's Place in the Twentieth Century (Oxford: Legenda, 2006)
- Vartia, Kaarina: Kuka oli Jean Paulhan?. Katsaus, 1985, 13. vsk, nro 2, s. 15–16.
- Nerlich, Brigitte: Semantic Theories in Europe, 1830–1930: From etymology to contextuality, s. 166. John Benjamins Publishing, 1992. ISBN 978-90-272-7726-8. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Myetymology.com: Jean Paulhan myetymology.com. Viitattu 26.1.2014. (Arkistoversio kuolleen tilalle)
