Avaa päävalikko
Jean-Baptiste Carrier, litografiakuva vuodelta 1805.

Jean-Baptiste Carrier (16. maaliskuuta 1756 Yolet16. joulukuuta 1794 Pariisi)[1] oli ranskalainen vallankumouksellinen, joka muistetaan säälimättömistä toimistaan vastavallankumouksellisia kohtaan Nantesissa vuosien 1793–1794 terrorin aikana. Hän on kuuluisa etenkin hukuttamalla toimeenpannuista joukkoteloituksista.

Carrier oli maanviljelijän poika. Hänet nimitettiin vuonna 1785 paikalliseksi syyttäjäksi[2] ja vuonna 1790 Aurillacin voutikunnan (bailliage) neuvokseksi. Hän toimi aktiivisesti paikallisessa jakobiini- ja kordelieeriklubissa, ja syksyllä 1792 hänet valittiin edustajaksi kansalliskonventtiin.[1] Hän liittyi vuoripuolueen edustajaryhmään, äänesti Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta[3] ja tuki konventissa innokkaasti vallankumoustuomioistuimen perustamista sekä girondistien erottamista. Elokuussa 1793 Carrier lähetettiin kansalliskonventin komissaarina ensin Normandiaan ja sitten Rennesiin, kunnes hänet määrättiin 8. lokakuuta Nantesiin nujertamaan paikallisia Vendéen kapinan tukijoita.[1][4][2]

Nantesissa Carrier sai huolehdittavikseen tuhansia vangeiksi jääneitä kapinallisia, joille ei riittänyt ruokaa, joten hän ryhtyi teloituttamaan vankeja.[1] Aluksi teloituksia pantiin toimeen ampumalla tai giljotiinilla, mutta sitten hän keksi hukuttamisen. Marraskuun 1793 ja helmikuun 1794 välisenä aikana hän hukututti yli 2 000 ihmistä Loirejokeen.[1] Joukossa oli muun muassa 94 pappia.[3] Uhrit lastattiin aluksiin, joihin oli suunniteltu pohjassa avautuviin luukkuihin perustuva upotusmekanismi. Carrier käytti hukutuksista nimityksiä noyades, baignades ja déportations verticales (”pystysuorat karkotukset”).[4] Kiistellyn tiedon mukaan hän olisi kehittänyt myös ”tasavaltalaiseksi avioliitoksi” (mariage républicain) kutsutun teloitustavan, jossa mies ja nainen hukutettiin toisiinsa sidottuina.[3][4]

Kun tieto Carrier’n toiminnasta Nantesissa levisi Pariisiin, yhteishyvän valiokunnan johtohenkilö Maximilien Robespierre järjesti hänet 8. helmikuuta 1794 kutsutuksi takaisin pääkaupunkiin.[1] Kenties suojellakseen itseään Carrier tuki Robespierren syrjäyttänyttä thermidorin vallankaappausta heinäkuussa 1794, mutta siitä seurannut vastareaktio terrorin aikaan koitui hänen tuhokseen. Carrier’ta pidettiin terrorin ruumiillistumana, joten hänet asetettiin 23. marraskuuta 1794 syytteeseen joukkomurhista yhdessä Nantesin vallankumouskomitean muiden jäsenten kanssa. Pariisin vallankumoustuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan ja hänet teloitettiin giljotiinilla 16. joulukuuta 1794.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Jean-Baptiste Carrier (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.12.2018.
  2. a b c Carrier (Jean Baptiste), (ranskaksi) Dictionnaire de l'Histoire de France, s. 167, Encyclopédie Larousse. Viitattu 26.12.2018.
  3. a b c Jean Tulard: Carrier Jean-Baptiste (ranskaksi) Encyclopædia Universalis. Viitattu 26.12.2018.
  4. a b c Nordisk familjebok (1905), s. 1221 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.12.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa