Japaninlaikkuköynnös
Japaninlaikkuköynnös (Actinidia arguta) laikkuköynnösten sukuun kuuluva monivuotinen köynnöskasvi.
| Japaninlaikkuköynnös | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Laikkuköynnöskasvit Actinidiaceae |
| Suku: | Laikkuköynnökset Actinidia |
| Laji: | arguta |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kuvaus
muokkaa
Japaninlaikkuköynnös kasvaa 2–4 metriä pitkäksi. Nuoret varret ovat melkein kaljuja. Lehtiruoti on 2–8 cm pitkä ja usein punertava. Lehtilapa on 6–10 cm, tummanvihreä, kiiltävä ja muodoltaan leveän puikea ja pyöreä- tai joskus herttatyvinen. Laita on säännöttömästi pieni- ja terävähampainen. Kukinnossa on 1–10 kukkaa. Kukat ovat 1,8 cm leveitä ja teriö on vihertävän valkoinen. Ponnet ovat tummanpunaisia. Hedelmä on kahden senttimetrin pituinen vihertävänkeltainen marja.[1]
Levinneisyys ja kasvupaikat
muokkaaJapaninlaikkuköynnös kasvaa luontaisesti Japanissa, Koreassa, Kiinan koillisosissa ja Venäjän Siperian kaakkoisosissa. Kasvupaikkoja ovat runsasravinteiset, tuoreet havu- ja sekametsät varsinkin jokilaaksoissa ja puronvarsissa.[1]
Käyttö
muokkaaJapaninlaikkuköynnöstä voidaan kasvattaa koristekasvina tukeen nojaavana tai siihen kiertyvänä köynnöksenä tai rentona suojapensaana.[1] Kasvi tuottaa pieniä, kiivihedelmän tapaisia hedelmiä, jotka ovat syötäviä ja erittäin C-vitamiinipitoisia. Koska laikkuköynnökset ovat kaksikotisia, hedelmiä tuottamaan tarvitaan sekä emi- että hedekasvi.[2]
Suomessa japaninlaikkuköynnöstä ei ole pidetty kestävänä aivan maan eteläisimpiä osia lukuun ottamatta.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0
- ↑ a b Actinidia arguta - japaninlaikkuköynnös mustila.com. Arkistoitu 18.12.2004. Viitattu 20.1.2012.