Wikipedia

James Scott (herttua)

(Ohjattu sivulta James Scott (1649–1685))

James Scott, Monmouthin herttua (vuoteen 1663 asti James Fitzroy ja James Crofts; 9. huhtikuuta 1649 Rotterdam, Alankomaiden tasavalta – 15. heinäkuuta 1685 Lontoo) oli kuningas Kaarle II:n ja tämän rakastajattaren Lucy Walterin avioton poika. James teki merkittävän sotilasuran, ja toimi kuningas Jaakko II:n vastaisen epäonnistuneen kapinan johtajana vuonna 1685.[1][2][3]

James Scott, Monmouthin herttua
Henkilötiedot
Syntynyt9. huhtikuuta 1649
Rotterdam, Alankomaiden tasavalta
Kuollut15. heinäkuuta 1685 (36 vuotta)
Lontoo

Elämä ja ura

muokkaa

James syntyi Alankomaissa, jonne Kaarle pakeni turvaan Englannin sisällissodan aikana. Sota päättyi vuonna 1651 Kaarlen joukkojen tappioon. James vietiin Pariisiin vuonna 1650, ja tammikuussa 1656 hänen äitinsä toi hänet Englantiin. Tasavaltalaiset vangitsivat hänet Toweriin äitinsä kanssa, joka julisti pojan olevan Kaarlen poika. Vapautettu ja Englannista karkotettu Lucy ennen pitkää vieraantui Kaarlesta täysin ja kuoli sukupuolitautiin. Äitinsä kuoleman jälkeen nuorukainen annettiin Pariisissa lordi William Croftsin huostaan, jonka sukunimellä hänet nyt tunnettiin. Englannin restauraation jälkeen "James Crofts" esiteltiin kuninkaaksi nousseelle isälleen Hampton Courtissa heinäkuussa 1662, minkä jälkeen hän seurasi kuningasta hoviin Whitehalliin. 14. helmikuuta 1663 Kaarle teki Jamesista Monmouthin herttuan, Doncasterin jaarlin ja Tyndalen paronin ja sukkanauharitarikunnan ritarin. James avioitui varakkaan skotlantilaisen perijättären Anne Scottin kanssa. Heidät nimitettiin Buccleuchin herttuaksi ja herttuattareksi, ja James otti Scottin sukunimen. Hän sai runsaasti sotilaallisia, siviili- ja akateemisia kunnianosoituksia. Vuonna 1665 hän värväytyä vapaaehtoiseksi Yorkin herttuan (myöhempi Jaakko II) alaisuuteen toisessa Englannin–Hollannin sodassa. Monmouthista tehtiin kuninkaallisen kaartin kapteeni vuonna 1668 ja hänet otettiin Privy Councilin jäseneksi vuonna 1670. Vuosien 1672–1674 kolmannessa Englannin–Hollannin sodassa hän osallistui Maastrichtin piiritykseen. Kuninkaan suosituskirjeiden perusteella hänet valittiin Cambridgen yliopiston kansleriksi 15. heinäkuuta 1674. Hän oli mukana Ranskan–Hollannin sodassa St Denisin taistelussa 14. elokuuta 1678 ja osallistui Bothwellin sillan taisteluun skottipresbyteerien liittoa vastaan 22. kesäkuuta 1679. Hänestä tuli Englannin kaikkien maavoimien kenraalikapteeni vuonna 1678.[2][1][3]

Jo varhain jotkut protestantit pitivät häntä Kaarlen mahdollisena seuraajana. Kun Kaarlen veli ja tunnustettu perillinen, Yorkin herttua Jaakko, kääntyi roomalaiskatoliseksi noin vuonna 1668 ja avioitui roomalaiskatolisen Modenan prinsessa Marian kanssa, Monmouthin asema vahvistui. Tästä lähtien hänen tittelinsä kansan parissa oli "protestanttinen herttua". Kaarlen mieltymys Monmouthiin ruokki spekulaatioita siitä, että hän laillistaisi poikansa ja tekisi hänestä siten kruununperijän. Vuoden 1679 parlamentti oli kiivaasti katolista kuningasta vastaan. Jotkut jopa esittivät, että kruunu annettaisiin protestanttiselle Monmouthin herttualle. Englannissa levisi pelko katolisten vallankaappauksesta, ja Monmouth samaistui yhä enemmän protestanttiseen liikkeeseen. Kaarle esti kaikki parlamentaariset yritykset sulkea veljensä Jaakko pois kruununperimysjärjestyksestä, ja syyskuussa 1679 hän karkotti Monmouthin Alankomaihin. Herttua kuitenkin palasi nopeasti isäänsä uhmaten ja ryhtyi keräämään kannattajakuntaa. Tässä kriisissä Monmouthin perintöoikeutta puolusti parlamentin katolilaisvastaisten whigien johtaja Shaftesburyn jaarli. Monmouth kiersi vuonna 1680 Lounais-Englannissa, jossa väkijoukot olivat ottaneet hänet ystävällisesti vastaan. Saamansa suosion rohkaisemana Monmouth osallistui Rye House -salaliittoon vuonna 1683, joka oli protestanttien juoni sekä Kaarlen että Jaakon surmaamiseksi. Se epäonnistui täysin ja paransi Kaarlen ja Jaakon suosiota. Monmouth armahdettiin ja karkotettiin hovista. Hän pakeni Alankomaihin vuoden 1684 alussa.[2][1][3]

 
Monmouthin joukkojen kapinassa käyttämä lippu.

Kaarle II:n kuoltua 6. helmikuuta 1685 Jaakko II nousi valtaan. Maanpaossa olleet salaliittolaiset vaativat, että vaikka Monmouth johtaisi sotaretkeä kuningasta vastaan, hän ei saisi ottaa kuninkaan arvonimeä ilman heidän suostumustaan. Skotlannissa samanaikaista toista kapinayritystä johti Archibald Campbell, Argyllin 9. jaarli. Monmouth rantautui Lyme Regisiin 82 kannattajan kanssa kesäkuussa. Hän aikoi syrjäyttää katolisen setänsä, vaatia valtaistuinta ja palauttaa protestanttisen vallan. Hän keräsi nopeasti yli 4 000 miehen joukon, mutta hän ei onnistunut saamaan ylimystöä mukaan kapinaansa. Hänen armeijansa kärsi tappion Sedgemoorin taistelussa 6. heinäkuuta 1685. Monmouth pakeni, mutta hänet otettiin pian kiinni. Jaakko ei ollut armollinen, vaan määräsi Monmouthin teloitettavaksi maanpetoksesta.[2][1][3]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Scott, James Dictionary of National Biography. 1885-1900. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d James Scott Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d James Scott Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=James_Scott_(herttua)&oldid=21943816”