James L. Kemper
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
James Lawson Kemper (11. kesäkuuta 1823 – 7. huhtikuuta 1895) oli lakimies, konfederaation kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa ja Virginian kuvernööri. Hän oli sisällissodan nuorimpia prikaatinkenraaleja ja ainoa ei-ammatillinen sotilasupseeri Pickettin hyökkäystä johtaneessa divisioonassa. Kemper haavoittui hyökkäyksessä ja joutui vangituksi, mutta myöhemmin hänet pelastettiin.
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Kemper syntyi Mountain Prospectissa Madison Countyssä Virginiassa. Hänen veljensä Frederick T. Kemper perusti Kemperin sotilaskoulun ja isoisä palveli George Washingtonin esikunnassa Yhdysvaltain vapaussodassa, mutta James Kemper itse ei saanut sotilaskoulutusta. Hän valmistui Washington Collegesta (nykyisin Washingtonin ja Lee College) lakimieheksi vuonna 1842.
Meksikon–Yhdysvaltain sodan alkamisen jälkeen Kemper liittyi armeijaan. Hän yleni kapteeniksi ja avustavaksi majoitusmestariksi 1. Virginian jalkaväkeen. Kemper liittyi armeijaan kuitenkin liian myöhään (1847) osallistuakseen itse taistelutoimintaan sodassa. Vuonna 1858 Kemper oli prikaatinkenraali Virginian miliisissä. Hän palveli kolme kautta Virginian lainsäädännössä ja kohosi puhemieheksi lähettiläiden taloon sekä sotilasasioiden komiteaan. Komiteassa hän oli osavaltion sotilaallisen valmistautumisen vahva kannattaja.
Sisällissota muokkaa
Sisällissodan alettua Kemper palveli prikaatinkenraalina Virginian vakinaisessa armeijassa ja everstinä konfederaation armeijassa, jossa hän komensi 7. Virginian jalkaväkeä toukokuusta 1862 lähtien. Hänen rykmenttinsä oli A. P. Hillin prikaatin kenraalimajuri Longstreetin divisioonassa konfederaation Potomacin-armeijassa kesäkuusta 1861 maaliskuuhun 1862. Kemper oli mukana ensimmäisessä Bull Runin taistelussa. Urheasta esiintymisestään Seven Pinesin taistelussa Virginian niemimaalla käydyissä taisteluissa Kemper ylennettiin prikaatinkenraaliksi 3. kesäkuuta 1862, ja hän komensi vähän aikaa divisioonaa Longstreetin armeijakunnassa. Kenraalimajuri George Pickettin palattua Kemper siirtyi takaisin komentamaan prikaatiaan, joka oli suurin joukko-osasto, jota hän tuli taistelukentällä komentamaan. Toisessa Bull Runin taistelussa Kemperin prikaati otti osaa James Longstreetin johtamaan yllätyshyökkäykseen unionin joukkojen vasenta sivustaa vastaan, mikä miltei tuhosi John Popen komentaman Virginian armeijan.
Antietamin taistelussa Kemperin joukko sijaitsi Sharpsburgin kaupungista etelään, jossa se puolusti asemiaan Ambrose Burnsiden eteneviä joukkoja vastaan iltapäivällä 17. syyskuuta 1862. Kemper veti joukkonsa pois unionin joukkojen edessä paljastaen konfederaation armeijan oikean sivustan. Linjan pelasti vain A. P. Hillin divisioonan nopea saapuminen Harpers Ferrystä. Fredericksburgin taistelussa Kemperin prikaati oli reservissä.
Gettysburgin taistelu ja sotavankeus muokkaa
Kemper saapui Gettysburgin taisteluun Pickettin divisioonan mukana illalla 2. heinäkuuta 1863. Hänen prikaatinsa oli 3. heinäkuuta Pickettin hyökkäyksen vasempana sivustana. Emmitsburgin tien ylityksen jälkeen Kemperin prikaatiin osui Unionin Vermontin joukkojen ampumaa tulta: Kemperin joukkoa ajettiin vasemmalle, ja se häiritsi koko hyökkäyksen kulkua. Kemperin kuultiin huutavan: "Tuolla on aseita pojat, menkää niiden luo". Mahtailu teki hänestä selvän maalin unionin kiväärimiehille, ja hän saikin luodin vatsaansa joutuen unionin joukkojen vangitsemaksi. Kersantti Leigh Blanton 1. Virginian jalkaväestä pelasti hänet. Haavoittunut Kemper kannettiin takaisin unionin linjoille Seminary Ridgeen. Leen kysyessä hänen tilansa vakavuutta Kemper pelkäsi sen olevan kuolettava. Hän pyysi Leetä tekemään täyden oikeutuksen hänen divisioonansa työlle. Konfederaation peräytymismatkalla Virginiaan Kemper joutui jälleen unionin joukkojen käsiin. Hänet vaihdettiin Charles K. Grahamiin ja ylennettiin kenraalimajuriksi 19. syyskuuta 1864. Loppusodan ajan hän komensi Virginian reservijoukkoja mutta oli itse liian sairas lähteäkseen taistelukentille.
Sodan jälkeen muokkaa
Kemperiin vatsaan osunutta luotia ei ollut mahdollista poistaa, ja hän kärsi kovista kivuista lopun ikäänsä. Sodan jälkeen Kemper työskenteli lakimiehenä, ja hänet valittiin jälleenrakennuksen jälkeen ensimmäiseksi Virginian kuvernööriksi 1. tammikuuta 1874. Hän kuoli vuonna 1887 Walnut Hillsissä Orangen piirikunnassa Virginiassa, minne hänet on haudattu.
Elokuva muokkaa
Näyttelijä Royce D. Applegate on esittänyt Kemperiä kahdessa elokuvassa, Gettysburgissa (1993) ja Jumalan miekassa (2003).
Lähteet muokkaa
- Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
- Freeman, Douglas S., R. E. Lee, A Biography (4 volumes), Scribners, 1934.
- Gallagher, Gary W., ed., The Third Day at Gettysburg and Beyond, University of North Carolina Press, 1998, ISBN 0-8078-4753-4.
- Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
