Jalokauriit
Jalokauriit [1] eli jalohirvet[2][3][4] (Cervinae) on hirvieläinten alaheimo, johon kuuluu ainakin neljä sukua. Nykyisin useimmissa lähteissä sukuja on yhdeksän ja lajeja noin 30, kun myös muntjakit (Muntiacus) luokitellaan tähän alaheimoon.[5][6] Muntiacus ja Elaphodus -sukujen lajit luettiin aiemmin erilliseen muntjakkien alaheimoon Muntiacinae.[2]
| Jalokauriit | |
|---|---|
 Isokauris (saksanhirvi) (Cervus elaphus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Hirvieläimet Cervidae |
| Alaheimo: |
Jalokauriit Cervinae Goldfuss, 1820 |
| Suvut ja lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Useimmat jalokaurislajit elävät Aasiassa, mutta isokauris (saksanhirvi) ja täpläkauris (kuusipeura) myös Euroopassa ja edellisen alalaji vapiti Pohjois-Amerikassa.[2] Useita lajeja on siirretty niiden luontaisten elinalueiden ulkopuolelle, varsinkin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[2][5] Iso- ja täpläkauriita on istutettu myös Suomeen.[4]
Jalokauriit pystyvät hyödyntämään selluloosapitoista ravintoa paremmin kuin varsinaiset hirvet.[4] Joustavamman ravinnonkäytön ansiosta jalokauriit voivat elää suurinakin laumoina. Useimpien lajien tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät.[4]
Jalokauriit soveltuvat hyvin tarhakasvatukseen, koska ne eivät stressaannu eivätkä sairastu kovin helposti.[4] Suosituimpia tarhakauriita ovat isokauris ja täpläkauris, joiden kasvatus Euroopassa ja varsinkin Uudessa-Seelannissa on laajamittaista.[4]
Suvut ja lajit
muokkaaSukujen ja lajien lista tässä noudattaa pääosin Wilsonin & Reederin (2005) luokitusta, jossa myös muntjakit on sijoitettu jalohirvien alaheimoon eikä omaan alaheimoonsa:[5]
- Aksiskauriit (Axis) – 4 lajia
- Aksiskauris (Axis axis)
- Calamiansaartenkauris (Axis calamianensis)
- Baweaninkauris (Axis kuhlii)
- Rytökauris (Axis porcinus)
- Isokauriit Cervus – 3 lajia
- Vapiti (Cervus canadensis)[7]
- Isokauris eli saksanhirvi (Cervus elaphus)
- Japaninkauris (Cervus nippon)
- Dama – 1 laji
- Täpläkauris eli kuusipeura (Dama dama)
- Elaphodus – 1 laji
- Tupsumuntjakki (Elaphodus cephalophus)
- Elaphurus – 1 laji
- Milu eli davidinhirvi (Elaphurus davidianus)
- Muntjakit Muntiacus – 13 lajia
- Borneonmuntjakki (Muntiacus atherodes)
- Tummamuntjakki (Muntiacus crinifrons)
- Thaimaanmuntjakki (Muntiacus feae)
- Yunnaninmuntjakki (Muntiacus gongshanensis)
- Muntjakki (Muntiacus muntjak -ryhmä):[8]
- Muntiacus malabaricus
- Muntiacus muntjak
- Muntiacus vaginalis
- Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi)
- Muntiacus puhoatensis
- Muntiacus putaoensis
- Muntiacus rooseveltorum
- Muntiacus truongsonensis
- Jättimuntjakki[9] (Muntiacus vuquangensis)
- Przewalskium – 1 laji
- Valkonaamakauris (Przewalskium albirostris)
- Rucervus – 3 lajia
- Barasinga (Rucervus duvaucelii)
- Tamengi eli lyyrysarvi (Rucervus eldii)
- Thaimaankauris (Rucervus schomburgki) †
- Rusa – 4 lajia
- Panaynkauris (visayanhirvi)[3] (Rusa alfredi)
- Timorinkauris (Rusa timorensis)
- Sambar (Rusa unicolor)
- Filippiinienkauris (Rusa marianna)
Lähteet
muokkaa- ↑ jalokauriit – Cervinae Laji.fi. Viitattu 11.10.2020.
- ↑ a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 88–89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ a b Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 4. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57, 65 ja 95. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6
- ↑ a b c d e f Nummi, Petri (päätoim.): Suomen luonto: Nisäkkäät, s. 243. Porvoo: Weilin+Göös, 1997. ISBN 951-35-6370-7
- ↑ a b c Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Cervinae Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Animal Diversity Web
- ↑ Wapiti or Elk American Society of Mammalogists. 24.4.2024
- ↑ Muntiacus muntjak (E. A. W. Zimmermann, 1780) ASM Mammal Diversity Database. American Society of Mammalogists (6.4.2024)
- ↑ Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-190-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Haaramo, Mikko: Cervinae, jalohirvet Mikko's Phylogeny Archive.