Jalokauriit

(Ohjattu sivulta Jalohirvet)

Jalokauriit [1] eli jalohirvet[2][3][4] (Cervinae) on hirvieläinten alaheimo, johon kuuluu ainakin neljä sukua. Nykyisin useimmissa lähteissä sukuja on yhdeksän ja lajeja noin 30, kun myös muntjakit (Muntiacus) luokitellaan tähän alaheimoon.[5][6] Muntiacus ja Elaphodus -sukujen lajit luettiin aiemmin erilliseen muntjakkien alaheimoon Muntiacinae.[2]

Jalokauriit
Isokauris (saksanhirvi) (Cervus elaphus)
Isokauris (saksanhirvi) (Cervus elaphus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Jalokauriit
Cervinae
Goldfuss, 1820
Suvut ja lajit
  • Katso teksti
Katso myös

  Jalokauriit Wikispeciesissä
  Jalokauriit Commonsissa

Aksiskauris (Axis axis)
Sambar (Rusa unicolor)

Useimmat jalokaurislajit elävät Aasiassa, mutta isokauris (saksanhirvi) ja täpläkauris (kuusipeura) myös Euroopassa ja edellisen alalaji vapiti Pohjois-Amerikassa.[2] Useita lajeja on siirretty niiden luontaisten elinalueiden ulkopuolelle, varsinkin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[2][5] Iso- ja täpläkauriita on istutettu myös Suomeen.[4]

Jalokauriit pystyvät hyödyntämään selluloosapitoista ravintoa paremmin kuin varsinaiset hirvet.[4] Joustavamman ravinnonkäytön ansiosta jalokauriit voivat elää suurinakin laumoina. Useimpien lajien tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät.[4]

Jalokauriit soveltuvat hyvin tarhakasvatukseen, koska ne eivät stressaannu eivätkä sairastu kovin helposti.[4] Suosituimpia tarhakauriita ovat isokauris ja täpläkauris, joiden kasvatus Euroopassa ja varsinkin Uudessa-Seelannissa on laajamittaista.[4]

Suvut ja lajit

muokkaa

Sukujen ja lajien lista tässä noudattaa pääosin Wilsonin & Reederin (2005) luokitusta, jossa myös muntjakit on sijoitettu jalohirvien alaheimoon eikä omaan alaheimoonsa:[5]

Lähteet

muokkaa
  1. jalokauriit – Cervinae Laji.fi. Viitattu 11.10.2020.
  2. a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 88–89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. a b Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 4. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57, 65 ja 95. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
  4. a b c d e f Nummi, Petri (päätoim.): Suomen luonto: Nisäkkäät, s. 243. Porvoo: Weilin+Göös, 1997. ISBN 951-35-6370-7.
  5. a b c Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Cervinae Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
  6. Animal Diversity Web
  7. Wapiti or Elk American Society of Mammalogists. 24.4.2024
  8. Muntiacus muntjak (E. A. W. Zimmermann, 1780) ASM Mammal Diversity Database. American Society of Mammalogists (6.4.2024)
  9. Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-190-9.

Aiheesta muualla

muokkaa