Jakokosken museokanava
Jakokosken museokanava on yksi Pielisjoen kanavista Kontiolahdessa. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Jakokosken kylästä ja parin kilometrin päässä Mönnin sillasta. Paikka on suosittu retkikohde. Alueella on myös leirintäalue.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e0/Jakokosken_kanava_1.jpg/250px-Jakokosken_kanava_1.jpg)
Kanava rakennettiin 1877–1878. Kanavassa oli alkuaan puusulut. Vuonna 1907 sulut uusittiin kivi- ja betonirakenteisiksi. Vuosina 1956–1973 koko Pielisjoen porrastus toteutettiin ja vanhat kivi- ja betonisulut museoitiin.[1]
Jakokosken kanava jäi pois käytöstä Pielisjoen viimeisimmän kanavoinnin jälkeen.[2] Museokanava on entisöity kertomaan kertomaan menneiden aikojen kanavaympäristöstä, uittotyöstä ja vanhoista elämäntavoista. Ulkorakennuksiin on koottu kanavointiin liittyviä työkaluja ja -välineitä.
Kanava-alueella museoaluksia, koneita ja laitteita,[2] muun muassa vanha Saimaan puuproomu ja höyryhinaaja Utra, joka liikennöi Pielisjoella 1935–1969.[3] Näyttelyrakennuksessa on Pielisjoen kanavointia esittelevä valokuvanäyttely.
Kesäohjelmaa
muokkaaKontiolahden kanavateatteri
muokkaaKanava-alueella on vuodesta 1982 toiminut kesäisin Kontiolahden kanavateatteri.[3][2] Esimerkiksi vuoden 2019 näytelmä on Taivaan tulet,[2] ja 2009 siellä esitettiin näytelmää Pikku Pietarin piha ja 2011 Kivenpyörittäjän kylä.
Revyy
muokkaa2000-luvun alussa museokanavalla esitettiin ohjelma- ja konserttitoimisto The LittleBigMusicin tuottamat revyyesitykset Pysykää kanavalla (2003), Karjalasta kajahtaa (2004), Palveluksessanne (2005) ja Hirmu kiva (2006). Vuonna 2007 kanavalla esitettiin Parasta ennen -revyy, joka juhlisti samalla kanavan revyyn viisivuotistaivalta. 2008 sai ensi-iltansa Täyttä rautaa -revyy.
Lasten draamaseikkailut
muokkaaKesällä 2006 toteutettiin kanavalla ensimmäinen lasten museoseikkailu Kummaa museokanavalla.
Keväällä ja syksyllä 2007 museodraamaseikkailun nimi oli Kanavanvartijan maa. 1920-luvulle sijoittuvan seikkailudraaman pääohjaajana toimi Teatteri Hyrrän Tero Sarkkinen.
Lähteet
muokkaa- ↑ Riitta Kankkunen, Jakokosken kanava, kanaler.arnholm.nu 2005, viitattu 27.7.2019
- ↑ a b c d Jakokosken kanavamuseo, Väylä.fi, viitattu 27.7.2019 (Archive.org)
- ↑ a b Museokanava, Jakokoski.fi, viitattu 27.7.2019 (sis. kartan)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakokosken museokanava Wikimedia Commonsissa