Jahtivouti
Jahtivouti oli Suomessa 1800-luvun lopulle asti valtion virkamies, jonka tehtäviin kuului suurpetojen metsästyksen järjestäminen ja valvonta sekä metsäpalojen sammuttamisen organisointi.[1] Yleisesti jahtivoudit olivat tavallisia talonpoikia, jotka nimismies valitsi tätä hallintoa avustavaa tehtäväänsä hoitamaan.[2] Virka lakkautettiin Suomessa 10. helmikuuta 1891 asetuksella.
Kuuluisa oli muun muassa Someron jahtivouti Erkki Jaakonpoika Haka (1746–1808), joka yksin metsästi lähes kaikki Someron petoeläimet.[3]
Aleksis Kivi nostaa pääteoksessaan Seitsemän veljestä Nurmijärven jahtivoudin keskeiseen asemaan; vanha jahtivouti muun muassa metsästää munavarkaudesta metsään piileksineet kuusi vanhinta veljestä – Eero oli vielä silloin sylilapsi – esiin ja järjestää näille ansaitun löylytyksen.[4] Samoin hän opettaa Eeron lukemaan, jotta tämä saattaa opettaa veljiään.[5] Kun tästä vanhasta veteraanista aika jättää, juuri Eero perii hänen virkansa.[6]
Nykyisin jahtivoudiksi saatetaan kutsua metsästyksen johtajaa, esimerkiksi yhteistyötä vaativassa hirvijahdissa.
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.suomisanakirja.fi/jahtivouti
- ↑ http://www.elvijapaulilappalaisensukuseura.fi/historiaa/html/pitajahallinto_1600-ja_1700-lu.html
- ↑ Kansallisbiografia: Haka, Erkki Jaakonpoika (1746 - 1808)
- ↑ Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku
- ↑ Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 11. luku
- ↑ Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 14. luku
Kirjallisuutta muokkaa
- Virtanen, Veikko: Siltavouti, jahtivouti ja kyytirättäri. Suomen poliisilehti, 1959, s. 282–287. Turku: Suomen poliisilehden kustannusosakeyhtiö.