Jacob Aall

Jacob Aall (1773–1844) oli norjalainen rautaruukinomistaja ja poliitikko, joka oli muun muassa perustuslakikomitean jäsen Eidsvollin kansalliskokouksessa 1814. Aall oli myös Norjan ensimmäinen kansantaloustieteilijä ja hän harrasti muinaishistorioiden tutkimista.

Jacob Aall

Tausta

Jacobin isä oli eräs Porsgrunnin merkittävimpiä liikemiehiä. Hän oli kuitenkin päättänyt, että pojasta piti tulla virkamies ja 15-vuotias Jacob lähetettiin Kööpenhaminaan opiskelemaan. Huolimatta huippuarvosanoista ylioppilaskokeessa ja teologisessa virkakokeessa ei hänestä kuitenkaan tullut pappia. Aall oli aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä. Hän vaihtoi opintosuuntaustaan ja pitkän Euroopan-opintomatkan jälkeen hän kiinnostui kaivannaistoiminnasta. Vuonna 1799 hän osti Næsin rautaruukin nykyisen Tvedestrandin kunnan alueelta Itä-Agderista yhdessä Niels-veljensä kanssa.

Eidsvollin kansalliskokous 1814

Toisin kuin muut edustajat, Aall meni kokoukseen ilman erityistä valintaprosessia. Prinssi Kristian Frederik oli henkilökohtaisesti taannut hänelle paikan kokouksessa. Hänellä oli mukanaan oma perustuslakiluonnos, jonka pääajatuksia olivat vakaan rahatalouden varmistaminen ja sen estäminen, ettei mikään yhteiskunnan ryhmä saisi liian paljon valtaa. Kuninkaalla tuli olla toimeenpano- ja lainsäädäntövalta, koska hän olisi ainoa, joka voisi nousta erityisintressien yläpuolelle. Veronkanto-oikeuden tuli puolestaan olla kansalla, jolla olisi aito halu rauhaan ja hyvinvointiin.

Vaikka Aallilla oli läheiset suhteet Tanskaan, hän ei nähnyt muuta realistista vaihtoehtoa, kuin valtiounionin Ruotsin kanssa. Hän jopa äänesti itse aiemmin esittämäänsä talousuudistusehdotusta vastaan, koska ajatteli sen aiheuttavan hankaluuksia unionin toteuttamiselle. Hän vastusti teollisuus- ja sahalaitoserioikeuksien poistamista ja siten tuli kannattaneeksi "rahavallan" vaikutusta, mitä vastaan hän oli itse aiemmin varoittanut.

Kansanedustaja, kirjailija, historioitsija

Vuosina 1815–1830 hän oli useita kertoja kansanedustajana Stortingissa ja profiloitui myös kirjailijana, saagojen kääntäjänä ja historioitsijana. Hänen kirjallinen tuotantonsa on tärkeä lähde myös vuoden 1814 tapahtumista.