Jack Davis (sarjakuvapiirtäjä)
Jack Burton Davis Jr. (2. joulukuuta 1924 Atlanta, Georgia – 27. heinäkuuta 2016 St. Simons Island, Georgia) oli yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja. Hänet tunnetaan parhaiten humoristiseen Mad-lehteen piirtämistään sarjakuvista sekä Time- ja TV Guide -lehtiin tekemistään kansikuvista.[1]
Elämäkerta muokkaa
Davisin isä oli myyntimies ja hänen äitinsä opettaja. Nuoruudessaan Davis palveli Yhdysvaltain laivastossa Guamilla ja piirsi Boondocker-nimistä sarjakuvaa laivaston lehteen Navy Timesiin. Opiskellessaan Georgian yliopistossa hän piirsi opiskelijalehteen. Hän muutti pian New Yorkiin ja opiskeli piirtämistä Art Students League -taidekoulussa. Vuonna 1950 Davis alkoi myydä piirroksiaan jännitys- ja kauhusarjakuvalehtien julkaisijana tunnetulle EC Comics -kustantamolle.[1] Eräs Davisin varhaisista sarjakuvista mainittiin vahingollisena esimerkkinä Fredric Werthamin kuuluisassa sarjakuvien haitallisuutta arvostelleessa pamfletissa Seduction of the Innocent.[2] Kun EC Comics vuonna 1952 perusti huumorilehti Madin, Davisista tuli yksi sen alkuperäisistä piirtäjistä. Hän kuului vuosikymmenten ajan Madin vakiopiirtäjiin, jotka tunnettiin vitsikkäällä lempinimellä ”The Usual Gang of Idiots” (”Se tavanomainen idioottijoukko”).[1] Hän jätti Madin kertaalleen 1950-luvulla ja piirsi sen sijaan useisiin Madin ensimmäisen päätoimittajan Harvey Kurtzmanin perustamiin kilpaileviin huumorilehtiin, mutta palasi 1960-luvun puolivälissä Madin piirtäjäksi ja jäi sen piirtäjäkuntaan loppuiäkseen. Davis piirsi lyhytaikaisesti myös Beauregard-nimistä strippisarjakuvaa sekä tuotti vuonna 1961 Dell Comicsin julkaisemaa Yak Yak -nimistä omaa sarjakuvalehteään.[2][3]
Davis piirsi myös elokuvajulisteita, mainoksia ja levynkansia. Hän teki alkuperäiset julisteet muun muassa elokuviin Mieletön, mieletön maailma (1963), Pahuksenmoiset pirskeet (1968), Kellyn sankarit (1970), Bananas – minä ja vallankumous (1971), Pitkät jäähyväiset (1973) ja Taivas saa odottaa (1978). Hän teki kuvituksia ja kansia Timen ja TV Guiden ohella myös Life-, Esquire-, Ebony- ja Playboy-lehtiin.[4]
Davis sai National Cartoonists Societyn Milton Caniff -elämäntyöpalkinnon 1996 ja Reuben-palkinnon 2000 sekä nimensä Will Eisner Hall of Fameen 2003.[5] Hän muutti 1990-luvulla takaisin vanhalle kotiseudulleen Georgiaan, jossa kuoli 91-vuotiaana vuonna 2016.[1]
Davisin varhainen piirrostyyli herätti huomiota voimakkaiden kontrastiensa ansiosta. Myöhemmin Davisin piirrosten tunnusmerkkinä olivat hahmot, joilla oli hintelät raajat sekä hieman ylisuuret päät ja pitkät jalkaterät. Hänet tunnettiin myös nopeasta ja tehokkaasta työtahdistaan.[1] Davisin kansikuvien parhaimmistoa olivat karikatyyrit tunnetuista amerikkalaisista poliitikoista ja muista kuuluisuuksista.[6] Hänen muita erikoislajejaan olivat urheiluaiheiset piirrokset ja parodiat populaarikulttuurista, kuten Mad-lehden elokuvasatiirit.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Karen Zraick: Jack Davis, Part of Mad Magazine’s Usual Gang of Idiots, Dies at 91 (englanniksi) New York Times 28.7.2016. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ a b Graeme McMillan: Jack Davis, 'MAD' Magazine Cartoonist, Dies at 91 (englanniksi) Hollywood reporter 27.7.2016. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ Jack Davis dies at 91; Mad magazine artist and prolific illustrator (englanniksi) Los Angeles Times 28.7.2016. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ Jack Davis, J (englanniksi) American Art Archives. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ Jack Davis 1924–2016 (englanniksi) Fantagraphics-kustantamo. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ Olivia B. Waxman: In Memoriam: Jack Davis, Creator of Iconic TIME Magazine Covers (englanniksi) Time 28.7.2016. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ Michael Cavna: RIP Jack Davis, legendary sports cartoonist and MAD magazine artist (englanniksi) Washington Post 29.7.2016. Viitattu 16.10.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- Luettelo Davisin töistä Mad-lehdessä (englanniksi) Madcoversite.com