Avaa päävalikko

Johan Wilhelm Lillja (29. elokuuta 1817 Dragsfjärd18. helmikuuta 1878 Turku) oli suomalainen kirjakauppias, kustantaja ja toimittaja.[1][2]

Lilljan isä Juhana Reinhold Lillja oli ruukin pehtorina Euraa Kauttualla. Hänen äitinsä oli Gustava Gezelius ja puoliso vuodesta 1844 Selma Ottiliana von Knorring.[1] Poika lähetettiin vuonna 1828 opintielle Rauman katedraalikouluun, mutta opinnot keskeytyivät isän kuoleman takia. Hän oli merimiehenä ja sai sitten paikan Johan Christopher Frenckellin Turun kirjakaupasta.[3] Vuonna 1850 hän meni Frenckellin kirjakauppaan osakkaaksi ja hankki liikkeen omistukseensa 1856.[1]

Jo ennen tätä Lillja perusti 1841 kustannusliikkeen ja kirjapainon, joka oli Suomen suurin. Kirjakauppaan hän perusti myös yksityisen lainakirjaston 1851, josta tuli lähes 50 000 niteen kokoelmana suurin kirjasto Suomessa[1]. Hän osti 1850 Åbo Underrättelser -lehden ja sen kirjapainon ja oli lehdessä toimittajana 1860–1865. Erään Venäjän Puolan-politiikaa koskevan varomattoman kirjoituksensa vuoksi hän joutui lyhyeksi aikaa Turun linnaan vankilaan 1865.[2][4] Hän myi kirjapainon 1865 Gustaf Vilhelm Wilénille.[5]

Lillja perusti lehden Sanomia Turusta 1851 ja julkaisi myös Kristillisiä Sanomia, jonka 1 300 kappaleen painos oli aikanaan aikakauslehtien suurin Suomessa[1]. Hän laati myös Suomen ensimmäisen matkailuoppaan Handbok för resande i Finland (1858).[2] Kirjallisuusluettelon Bibliographia Fennica hodierna Lillja pani alulle jo 1846 ja julkaisi siitä vielä kaksi osaa 1848 ja 1858. Monista menestyksekkäistä toimistaan huolimatta Lillja teki vararikon vuonna 1862.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, III osa: J–Malmivaara, W., s. 440–441. Porvoo: WSOY, 1930.
  2. a b c Otavan Iso tietosanakirja osa 5, palsta 653
  3. Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 163. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  4. Nordisk familjebok, palsta 531, Runeberg-projekti.
  5. Otavan Iso tietosanakirja osa 9, palsta 1522.