J. C. R. Licklider

Joseph Carl Robnett Licklider (11. maaliskuuta 1915 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat – 26. kesäkuuta 1990 Arlington, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen psykologi ja tietojenkäsittelytieteilijä. Häntä pidetään tietojenkäsittelyn uranuurtajana, ja hän esitti urallaan ajatuksia erityisesti tietokoneverkoista.

J. C. R. Licklider
Henkilötiedot
Syntynyt	11. maaliskuuta 1915 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat
Kuollut	26. kesäkuuta 1990 (75 vuotta) Arlington, Massachusetts, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	tietojenkäsittelytiede
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Licklider aloitti akateemisen uransa Harvardin yliopiston psykoakustiikan laboratoriossa. Hän tutki melua ja kehitti toisen maailmansodan aikana melussa paremmin kuuluvan radion. Licklider kiinnostui psykoakustiikan tutkimuksen kautta myös tietokoneista ja tietokoneverkoista. Hän esittelikin raportissaan varhaisen mielikuvan Internetistä, ja hänen Darpassa esittelemiensä ajatusten pohjalta kehitettiin varhainen Internetiä edeltänyt tietoverkko Arpanet.

Nuoruus ja koulutus

Joseph Carl Robnett Licklider syntyi St. Louisissa vuonna 1915. Hän oli baptistipastori ja opettaja Joseph Parron Lickliderin ja kodinhoitaja Margaret Robnett Lickliderin ainoa lapsi. Joseph oli lapsena hyvin iloinen ja energinen. Hän kiinnostui jo varhain tekniikasta, erityisesti autoista, ja 15-vuotiaana hän ostikin romuauton, jota hän purki ja kokosi moneen kertaan ymmärtääkseen sen toiminnan.

Licklider kävi koulunsa University Cityssä, Missourissa. Kesäkuussa 1932 hän kirjautui St. Louisin Washingtonin yliopistoon. Sieltä hän sai alemman korkeakoulututkinnon fysiikasta, matematiikasta ja psykologiasta vuonna 1937, ja seuraavana vuonna hän valmistui maisteriksi psykologiasta. Licklider ilmoittautui vielä samana vuonna Rochesterin yliopistoon, jossa hän väitteli tohtoriksi psykologiasta vuonna 1942.

Ura

Uran alku yliopistoissa

Lickliderin ammatillinen ura alkoi vuonna 1942, kun hänet palkattiin Harvardin yliopiston psykoakustiikan laboratorioon. Toisen maailmansodan aikana laboratorio teki Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien sponsoroimaa tutkimusta, joka liittyi meluun. Licklider kehitti menetelmän, joka vääristi radiolähetyksiä painottamaan konsonantteja, ja siten auttoi radion kuulumaan paremmin taustahälyn keskellä. Hänen keksintönsä paransi laitteistoja merkittävästi, ja hän sai keksinnöstään vuonna 1950 Amerikan akustiikan seuran palkinnon.

Vuonna 1945 Licklideristä tuli Harvardin osa-aikainen luennoitsija, jona hän toimi vuoteen 1950. Vuonna 1945 Licklider meni myös naimisiin. Hän sai vaimonsa Alberta Louise Carpenter kanssa kaksi lasta: Tracy Robnettin ja Linda Louisen.

Licklider nimettiin vuonna 1950 Massachusetts Institute of Technologyn apulaisprofessoriksi. Hän opetti MIT:ssä psykologiaa ja toivoi voivansa perustaa myöhemmin yliopistoon vakinaisen psykologian laitoksen. MIT-aikanaan hän toimi myös hallituksen tieteellisenä neuvonantajana. Dwight D. Eisenhowerin presidenttikautena Licklider oli muun muassa puolustusministeriön ja NASAn biotekniikan ja ihmistutkimuksen komitean neuvonantajana. Psykoakustiikan saavutustensa ansiosta Licklider valittiin vuonna 1958 Amerikan akustiikan seuran puheenjohtajaksi.

Internet-pioneeri

Licklider työskenteli vuodet 1957–1962 Bolt, Beranek and Newman -nimisessä yrityksessä. Hän jatkoi siellä MIT:ssä tekemäänsä psykoakustiikan tutkimusta. Yrityksen kautta hän sai mahdollisuuden työskennellä yhdellä ensimmäisistä minitietokoneista, Digital Equipment Corporationin PDP-1:llä. Se oli suhteellisen nopea, ja Licklider pystyi ohjelmoimaan sitä suoraan reikänauhan avulla ja näkemään näytöltä tulokset. Hän oli MIT:ssä joutunut toteamaan, että psykoakustiikan tutkimusaineisto oli jo niin monimutkaista, että edes analogiakoneet eivät pystyneet niitä ratkaisemaan.

Licklider ymmärsi nopeasti minitietokoneiden mahdollisuudet. Koneista tulisi pian niin nopeita, että Vannevar Bushin ajatukset automatisoiduista kirjastojärjestelmistä pystyttäisiin toteuttamaan. Vuonna 1959 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, Libraries of the Future, jossa hän kuvailee automatisoitua kirjastoa. Lickliderin ajatukset tietokoneiden tulevaisuudesta menivät kirjastojärjestelmiä pidemmälle, ja vuoden 1960 uraauurtavassa tutkimuksessa Man-Computer Symbiosis hän esitteli tietokoneavustajan. Vuonna 1962 Licklider ja Welden Clark kirjoittivat tutkimusraportin On-Line Man Computer Communication. He kirjoittivat raportissa tietokoneverkkojen tulevaisuudesta ja esittelivät yhden ensimmäisistä mielikuvista Internetistä.

DARPA palkkasi Lickliderin IPTO:n johtajaksi lokakuussa 1962. Hänen tehtävänään oli kehittää ideoitaan ja yhdistää puolustusministeriön pääkoneet Pentagonissa ja Cheyenne Mountainilla. Hän yhdisti pian tutkimusryhmiä, joita johti tekoälyn edelläkävijöitä, kuten John McCarthy, Marvin Minsky ja Allen Newell. Lickliderin ansiosta myös tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmat laajenivat merkittävissä yliopistoissa, kuten Carnegie Mellonissa, Berkeleyssä, Stanfordissa ja MIT:ssä. Licklider jätti IPTO:n vuonna 1964, mutta hänen ajatuksensa tietokoneverkoista vaikuttivat hänen seuraajissaan, jotka olivat perustamassa Arpanetiä.

IPTO:lta Licklider siirtyi IBM:lle. Vuonna 1968 hän palasi MIT:iin johtamaan Project MAC -projektia. IPTOssa hän työskenteli uudestaan vuodet 1973–1975, ja vuodet 1975–1986 hän oli MIT:n tietojenkäsittelytieteiden laboratorion professorina. Vuonna 1979 hän oli perustamassa Infocomia. Licklider jäi eläkkeelle vuonna 1986.

Viimeiset vuodet

Licklider kärsi viimeisinä vuosinaan sairauksista. Hänellä oli jatkuva vapina käsissä, mikä diagnisoitiin myöhemmin Parkinsonin taudiksi. Hänen allergiansa pahenivat astmaksi. Licklider kuoli astmakohtauksen jälkeen kesäkuussa 1990.

Lähteet

• Henderson, Harry: Encyclopedia of Computer Science and Technology. Infobase Publishing, 2009. Google-kirjat (viitattu 17.1.2011). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• In Memoriam: J. C. R. Licklider (PDF) (englanniksi)