Jättilierot[2] (Megascolecidae) on Crassiclitellata-lahkoon kuuluva harvasukasmatojen heimo. Heimoa tavataan kaikkialta eteläiseltä pallonpuoliskolta ja pohjoisen pallonpuoliskon eteläosista,[3] mutta erityisen yleisiä jättilierot ovat Australaasiassa sekä Itä- ja Kaakkois-Aasiassa.[4] Suurin osa lajeista elää maassa, mutta niitä tavataan myös makeiden vesien yhteydestä ja meren rantavyöhykkeiltä, kuten kosteasta hiekasta tai mudasta sekä mätänevän merilevän seasta.[3][5] Heimoon kuuluu Megascolides australis, joka on yksi Crassiclitellata-lahkon suurimmista lajeista.[6]

Jättilierot
Aporodrilus ponga
Aporodrilus ponga
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nivelmadot Annelida
Luokka: Clitellata
Alaluokka: Harvasukasmadot Oligochaeta
Lahko: Crassiclitellata
Alalahko: Megascolecida
Heimo: Jättilierot
Megascolecidae
Rosa, 1891[1]
Katso myös

  Jättilierot Wikispeciesissä
  Jättilierot Commonsissa

Heimo voidaan jakaa 81 sukuun, mutta suurimman osan jättilieroista taksonomista oikeellisuutta ei ole arvioitu, ja ne ovat siksi epävarmoja.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b World Register of Marine Species (WoRMS): Megascolecidae (luettu 22.12.2019) (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2122. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
  3. a b Xiao, Nengwen: Terrestrial Earthworms (Oligochaeta: Opisthopora) of China, s. 59. London: Academic Press, 2019. ISBN 978-0-12-815587-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2019). (englanniksi)
  4. Swift, Michael John & Heal, O. W. & Anderson, Jonathan Michael: Decomposition in Terrestrial Ecosystems, Nide 5, s. 110. Berkeley: University of California Press, 1979. ISBN 0-520-04001-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2019). (englanniksi)
  5. Cook, David G. & Brinkhurst, Ralph O.: Marine Flora and Fauna of the Northeastern United States: Annelida: Oligochaeta, s. 5. Seattle: U.S. Department of Commerce, National Oceanic and Atmospheric Administration, National Marine Fisheries Service, 1973. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2019). (englanniksi)
  6. Van Praagh, Beverley: The biology and conservation of the giant gippsland earthworm Megascolides australis McCoy, 1878. Soil Biology and Biochemistry, joulukuu 1992, 24. vsk, nro 12, s. 1363–1367. Elsevier. doi:10.1016/0038-0717(92)90119-I ISSN 0038-0717 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.12.2019. (englanniksi)
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.