Megaloceros giganteus
Megaceros (Megaloceros giganteus) eli jättiläispeura eli jättiläishirvi eli irlanninhirvi eli jättisarvikauris eli jättisarvihirvi oli suuri plioseenilla, pleistoseenilla ja holoseenilla elänyt hirvieläin. Uroksen säkäkorkeus oli yli kaksi metriä, paino noin 1 100 kg ja sarvien leveys 3,5 metriä kärjestä kärkeen. Lajin lähin nykyisin elävä sukulainen on pienikokoinen kuusipeura, jonka kantamuodosta se erosi noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten[1].
| Megaloceros giganteus | |
|---|---|
 Megaloceros giganteuksen luuranko museossa Washington DC:ssä. |
|
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Hirvieläimet Cervidae |
| Alaheimo: | Jalohirvet Cervinae |
| Suku: | †Megaloceros |
| Laji: | giganteus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
† Megaloceros giganteus |
|
| Katso myös | |
Megaceroksen viimeiset edustajat on radiohiiliajoituksella sijoitettu vuoteen 5700 eaa. Suurin osa näistä kuoli kuitenkin jo 10 600 vuotta sitten, 1 000 vuotta ennen ensimmäisten ihmisten saapumista Irlantiin. Lajin uskotaan hävinneen jääkauden lopun suurten kasvillisuusmuutosten vuoksi. Erään teorian mukaan uusi kasvillisuus sisälsi liian vähän kalsiumia ja fosfaatteja, joita eläin tarvitsi luuston ja sarvien rakentamiseen. Nuorimpien jäänteiden analyysi ei kuitenkaan puhu näiden ravintoaineiden puutteesta, joten kysymys lajin häviämisestä on yhä avoin.
LähteetMuokkaa
- ↑ 10 lajia, jotka voisi herättää henkiin. Tiede -lehti, 2009, nro 9, s. 28–30. Tieteen tiedotus ry.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Björn Kurtén: Musta tiikeri, suom. Virve Kajaste Tammi, 3. p. 1982. – Paleoantropologi Kurtén esittää kaunokirjallisessa teoksessaan teorian neandertalinihmisen häviämisestä. Jättiläispeura on teoksessa merkittävässä osassa.