Avaa päävalikko
Järvitaipaleen linnoitus

Järvitaipaleen linnoitus on osa kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelemaa ja rakennuttamaa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää, joka sijaitsee Savitaipalella, noin 40 kilometrin päässä Kärnäkosken linnoituksesta.

Sisällysluettelo

TaustaaMuokkaa

Turun rauhassa 1743 Savitaipale liitettiin Venäjään. Tuohikotin ja Savitaipaleen kautta Lappeenrantaan johtanut tie kulki Matalajärven ja Riihijärven välistä. Suvorov havaitsi alueen sotilaallisen merkityksen Kustaa III:n sodan aikana, milloin ruotsalaisjoukot marssivat tietä pitkin kohti Lappeenrantaa.

Tuohikotissa sijaitseva vuonna 1769 perustettu etuvarustus oli riittämätön estämään ruotsalaisjoukkojen etenemistä, ryhdyttiin 1791 rakentamaan Järvitaipaleen linnoitusta. Rakennuskustannukset arvioitiin olevan 2614 ruplaa ja 50 kopeekkaa. Linnoitustöissä oli parhaimmillaan 706 sotilasta. Paikalliset talonpojat joutuivat antamaan käyttöön rakennustarvikkeita sekä hevosia.

VaruskuntaMuokkaa

Varuskunta koostui kahdesta komppaniasta eli noin 200 sotilaasta. Linnoituksessa oli aseistuksena kuusi tykkiä, myöhemmin määrä lisättiin kymmeneen. Varuskunnan tehtävänä oli viivyttää ruotsalaisten mahdollista hyökkäystä reservien saapumiseen asti.

Linnoitus pysyi miehitettynä aina Suomen sodan loppuun asti, minkä jälkeen se menetti strategisen merkityksensä. Joukot marssivat pois 1809.[1]

LinnakeMuokkaa

Linnoituksesta rakennettiin tähdenmuotoinen tähtiskanssi. Se on 196 metriä pitkä ja 106 metriä leveä. Linnoitus koostuu kahdesta bastionista sekä kuudesta tenaljivarustuksesta. Malli on ranskalaisen ratsuväenkenraali Montalembertin kehittämä le front polygonal, kulmiorintama. [2]

KeskuslinnakeMuokkaa

Keskuslinnakkeen pihalla sijaitsi kasarmirakennus, muonavarasto, ruutikellari, kaivo ja varastorakennus. Linnakkeesta erkanee pohjoiseen 32 metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä yhdyskaivanto, joka päättyy nuolenkärjenmuotoiseen reduttiin.

BastionitMuokkaa

Molempien bastionien siipien pituus on 15 metriä ja kylkien viisi metriä. Molempien bastionien rintasuojana on 0,7 metriä korkeat maavallit, joissa on useita ampumalovia. Niiden keskellä on viisi metriä pitkät ja kaksi metriä leveät maaluiskat.

TenaljivarustuksetMuokkaa

Jokainen kuusi tenaljivarustus muodostuu kahdesta suorassa kulmassa olevasta vallista. Vallien korkeus on 3-4 metriä. Rintasuojana on 0,5 metriä korkea valli, missä oli ampumalovet. Lounaisen tenaljin sisäosissa oli oma kaivo. Koillisen tenaljin sisäosassa sijaitsi ruutikellari.

UlkovarustuksetMuokkaa

Linnoitusta kiertää vallihauta ja eskarppimuuri. Molempien bastionien yhteyteen on tehty kaksi kulmalinnaketta vastavalliin. Varustuksena voidaan pitää myös ulkovallien lähellä oleva estekuopparivistöä.

NuolilinnakeMuokkaa

Linnakkeen pohjoispuolella sijaitsee nuolenmuotoinen redutti. Se koostuu kahdesta 11 metriä pitkästä sivusta ja kahdeksan metriä pitkästä kyljestä. Maavallissa oli useita ampumalovia. Reduttia kiertää vallihauta.

Linnake nykyäänMuokkaa

Museovirasto inventoi linnoituksen 1966. Tarkempi inventointi suoritettiin 5.-9.2008.[3] Sitä ei ole koskaan korjattu eikä pieniä koekuoppia lukuun ottamatta, siellä ole suoritettu arkeologisia kaivauksia. Tutkimuskohteena linnake on herättänyt Museovirastossa mielenkiintoa, sillä Liikkalan linnakkeen kanssa ne ovat ainoat koskemattomina meidän päiviimme asti säilyneet 1700 -luvun rajalinnoitukset.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa