Jäkälän maastavientilaki
Jäkälän maastavientilaki oli Suomessa vuonna 1931 säädetty laki, jolla säädeltiin jäkälän vientiä Suomesta ulkomaille.[L 1] Laki kumottiin vuonna 1994.
Laki säädettiin sen vuoksi, että virallisen vientitarkastuksen katsottiin edistävän koristelutarkoituksiin käytettävän jäkälän maastavientiä.[1]
Jäkälänvienti oli paikallisesti merkittävää liiketoimintaa; 1970-luvulla Hailuodon verotuloista kolmannes tuli jäkälänmyynnistä. Jäkälää käytettiin koristeena Keski-Euroopan hautausmailla.[2] Lain kumoamisen aikaan 1990-luvulla jäkäläviennin arvo oli noin 10–13 miljoonaa markkaa vuodessa.[1]
Säännökset muokkaa
Lain mukaan jäkälän maastaviennin valvontaa varten tarpeellisista tarkastuksista huolehtivat metsähallitus ja metsähallituksen määräämät tarkastajat. Sen, joka halusi harjoittaa jäkälän maastavientiä, tuli tehdä siitä ilmoitus metsähallitukselle.lähde? Suomesta ulkomaille sai viedä jäkälää, joka oli todettu laadultaan kelvolliseksi ja jota sisältävät laatikot oli varustettu tarkastusmerkillä. Jäkälän vienti saattoi tapahtua vain niistä satamista, jotka mainittiin asetuksessa.[L 2][3]
Laki kumottiin vuonna 1994 ja lakkasi olemasta voimassa 1. tammikuuta 1995.[L 3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi jäkälän maastaviennistä annetun lain kumoamisesta (HE 50/1994) Eduskunta. Arkistoitu 6.11.2013. Viitattu 2.11.2013.
- ↑ Jäkälä – Hailuodon rikkaus Kirjastovirma. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 2.11.2013.
- ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Jäkälä”, Lakiasiain käsikirja, s. 246. Porvoo: WSOY, 1938.
Lakiviitteet muokkaa
- ↑ Laki jäkälän maastaviennistä (203/31). Annettu 4.6.1931.
- ↑ Asetus jäkälän maastaviennistä annetun lain soveltamisesta (204/1931). Annettu 4.6.1931.
- ↑ Laki jäkälän maastaviennistä annetun lain kumoamisesta Finlex. (717/1994). Viitattu 2.11.2013.