Jäätie

vesistön jäälle avattu tieura

Jäätie on talveksi vesistön kuten järven, joen tai meren jäälle avattu tieura, jonka tarkoituksena on lyhentää ajomatkaa. Jäätiet korvaavat pääasiassa lautta- ja lossireittejä ja toimivat oikoreitteinä. Suomessa jäätiet ovat yleensä avoinna joulukuusta maaliskuun loppuun. Jäätien vaatiman jään paksuuden minimivahvuus on yleensä 20 senttimetriä tai enemmän. Jääteillä liikuttaessa ovat voimassa samat liikennesäännöt kuin muussa tieliikenteessä.

Jäätie Saimaalla

Jäätiellä ajettaessa riittävä turvaväli on ensiarvoisen tärkeä turvallisuuden säilyttämiseksi. Turvavälin pituutta on hankala määrittää, mutta ajoneuvojen ei koskaan tulisi kulkea 50 metriä lähempänä toisiaan.

Jääteiden ongelmiaMuokkaa

Jääteille asetettavien nopeusrajoitusten tarkoituksena on varmistaa jäätien turvallinen ylitys. Rajoitusten tarkoituksena on asettaa turvallinen tilannenopeus liukkaalla pinnalla, sekä estää jään murtuminen. Ylinopeudet jäätiellä voivat johtaa jääkuoren särkymiseen.

Jääkuoren alla oleva sula vesi lähtee aaltoliikkeeseen, kun sen päältä kulkee jäätietä käyttävä ajoneuvo. Mikäli ajoneuvon nopeus on hitaampi kuin aaltoliikkeen nopeus, ei ongelmia synny. Kun ajoneuvon nopeus on sama kuin aallon nopeus, seurauksena aallon reuna muodostuu niin jyrkäksi, että se voi rikkoa jääkuoren. Jääkuoren murtumat muodostuvat yleensä ajoneuvon taakse ja muodostavat siten takana ajaville surmanloukun. Rannan lähellä aaltoliike voi heijastua rannasta, jolloin ajoneuvo jää jääkuoren alla olevaan ristiaallokkoon, joka voi murtaa jään ajoneuvon alla.

JääteitäMuokkaa

Saaristomeren jäätilanteen salliessa on mantereen ja Ahvenanmaan välillä joinakin talvina ollut epävirallinen jäätieyhteys koko matkalle, joka on reitistä riippuen noin 140 kilometriä. Sellainen kulki ainakin kevättalvella 1963,[1] 1967[2] 1970,[3] 1971, 1979[4] 1988, 2003[5] ja 2011[6]. Lisäksi Ahvenanmaan ja Turun saaristossa on mahdollisuuksien mukaan talvisin lyhyempiä jääteitä saarelta toiselle.

Talven jäätiet ovat mahdollisuuksien mukaan perinteenä muun muassa Merenkurkussa, missä se talvella 1966 kulki 115 kilometrin pituisena Vaasasta aina Uumajaan asti[7].[8]

Savonlinnan seudulla on useita jääteitä, jotka lyhentävät ajoreittejä ja korvaavat losseja:

  • Rantakaartila - Laukansaari
  • Ikoinniemi - Ritosaari - Kongonsaari - Saukonsaari - Pietolansaari - Kiviapaja
  • Liistonsaari - Tuohisaari
  • Pellossalo - Kongonsaari
  • Kesamonsaari - Kokonsaari

Lisäksi jääteitä on myös:

Tilapäisiä jääteitä:

  • Metsätöissä koneiden siirtoon vesistön yli hakkuutyömaalle ja puutavaran kuljetuksiin

[10])

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Autolla Ahvenanmaalle. Suomen Kuvalehti, 1963, nro 10, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
  2. Ahvenanmaan jäätie ollut jo viikon ajan käytössä. Helsingin Sanomat, 14.2.1967, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  3. Varsinais-Suomessa 200 km talviteitä. Helsingin Sanomat, 18.1.1970, s. 18. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.5.2022.
  4. Ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen. Jäätie Ahvenanmaalle. Helsingin Sanomat, 25.2.1979, s. 7. Näköislehti (maksullinen).
  5. Jäätietä pitkin Ahvenanmaalle. Turun Sanomat, 5.3.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.5.2022.
  6. Epävirallisia jääteitä Saaristomerellä Yle Turku. 5.3.2011. Viitattu 28.5.2022.
  7. Jäätie Vaasasta Uumajaan tasoitusta vaille valmis Helsingin Sanomat. 4.3.1966. Viitattu 28.5.2022.
  8. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 31. Otava, 1966.
  9. Jäätiet oikaisevat talvista matkaa tiehallinto.fi. 22.2.2006. Liikennevirasto. Viitattu 29.7.2011.
  10. Termit www.metsa.fi. Metsähallitus. Viitattu 7.3.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.