Ivan Tšygrynau
Ivan Gaurylavitš Tšygrynau (valkoven. Іва́н Гаўры́лавіч Чыгры́наў, 21. joulukuuta 1934 Mahiljoun alueen Kastsjukovitšyn piirin Vjaliki Borin kylä[1] – 5. tammikuuta 1996 Minsk) oli valkovenäläinen kirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja.
Ivan Tšygrynau syntyi kyläneuvoston puheenjohtajan perheeseen. Hän opiskeli journalistiikkaa Valko-Venäjän valtionyliopistossa ja työskenteli toimittajana Valko-Venäjän tiedeakatemian kustantamossa vuodesta 1957 ja kirjallisuuslehti Polymjassa vuosina 1965–1975.[1]
Tšygrynaun ensimmäiset runot ja kertomukset ilmestyivät 1950-luvulla. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat toisesta maailmansodasta kertovat romaanit Platš perapjolki (”Viiriäisen itku”, 1972), Apraudanne kryvi (”Veren oikeutus”, 1977) ja Svaje i tšuzyntsy (”Omat ja vieraat”, 1984). Tšygrynau kirjoitti myös näytelmiä ja kirjallisuuskritiikkiä sekä toimi kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Hän sai Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1974 ja Valko-Venäjän kansankirjailijan arvonimen vuonna 1994.[1]
Tšygrynau oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1964[2]. Hän toimi Valko-Venäjän kirjailijaliiton hallituksen sihteerinä vuosina 1976–1986 ja Valko-Venäjän kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1987. Vuodesta 1989 hän oli myös kulttuurihistoriallisen aikakauslehti Spadtšinan päätoimittaja.[1]
Tšygrynau kuului Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuodesta 1973[3]. Hän oli Valko-Venäjän korkeimman neuvoston kansanedustaja vuosina 1986–1990 ja kansallisuusasiain valiokunnan puheenjohtaja vuosina 1988–1990[2].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Belaruskija pismenniki: bijabiblijagrafitšny slounik, tom 6, s. 297–298. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1995. ISBN 5-85700-190-0
- ↑ a b Tšygrynau Ivan Belaruskija pismenniki (1917–1990). Davednik. Viitattu 21.4.2021.
- ↑ Tšigrinov Ivan Gavrilovitš Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 21.4.2021.