Ivan Bahmut
Ivan Andrianovytš Bahmut (ukr. Іван Андріанович Багмут, ven. Ива́н Андриа́нович Ба́гмут, Ivan Andrianovitš Bagmut; 7. kesäkuuta 1903 Jekaterinoslavin läänin Babaikovtsin kylä – 20. elokuuta 1975 Harkova[1]) oli ukrainalainen neuvostokirjailija.
Ivan Bahmut syntyi kyläkoulun opettajan perheeseen. Hän kävi lukion ja valmistui opettajaseminaarista vuonna 1921. Bahmut työskenteli opettajana, koulutarkastajana ja kustannustoimittajana sekä opiskeli Harkovan maatalouskorkeakoulussa. Hän matkusteli eri puolilla Neuvostoliittoa ja julkaisi 1930-luvun alussa joukon matkakirjoja.[1]
Bahmut tuomittiin vuonna 1935 kuuden vuoden vankeuteen syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hän kärsi rangaistuksensa Komin tasavallan vankileireillä. Vapauduttuaan Bahmut osallistui vapaaehtoisena toiseen maailmansotaan, jossa hän haavoittui vakavasti.[1]
Sodan jälkeen Bahmut julkaisi joukon kertomuskokoelmia ja erikoistui sitten lastenkirjallisuuteen. Hänen teoksensa Suvorovilaisen Krinitshnyin onnellinen päivä (Štšaslyvy den suvorovtsja Krynytšnogo, 1948) ja Šmatok pyroga (”Piirakkapala”, 1957) on käännetty useille kielille. Bahmut sai Lesja Ukrajinkan kirjallisuuspalkinnon vuonna 1973.[1]
Suomennettu teos muokkaa
- Suvorovilaisen Krinitshnyin onnellinen päivä. Suom. Mirja Letonmäki. Petroskoi: Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Ivan Bahmut: Do 100-ritštšja vid dnja narodžennja biog.in.ua. Arkistoitu 23.7.2021. Viitattu 24.3.2021.