NSV

Tämä artikkeli käsittelee asetta. Natsi-Saksan hyväntekeväisyysjärjestöstä, katso NS-Volkswohlfahrt.

NSV (suunnittelijat: G. I. Nikitin, J. S. Sokolov, V. I. Volkov) on alun perin neuvostovalmisteinen 12,7×108 mm kaliiperin konekivääri. Suomen puolustusvoimissa se tunnetaan nimellä 12,7 ilmatorjuntakonekivääri 96 ja epävirallisessa sotilassanastossa nimellä Itikka tai Itko. Versiota NSVT (танковый, tankovyi) käytetään ajoneuvoissa, etupäässä panssarivaunussa kuten T-72:ssa T-64:ssä ja T-80:ssä.

NSV kehitettiin 1969 alkaen DŠK:n seuraajaksi ja otettiin käyttöön neuvostoarmeijassa 1972. Sitä on valmistettu Neuvostoliiton lisäksi lisenssillä Bulgariassa, Intiassa, Jugoslaviassa ja Puolassa. Jugoslavialainen versio NSVT:stä tunnetaan nimellä M87. Neuvostoliiton hajottua asetta valmistavat tehtaat jäivät Kazakstanin ja Ukrainan puolelle. Aseen oikeudet omistaa nykyisin Metallist-tehdas Uralskissa. Venäjällä NSV:n korvaajaksi kehitettiin 12,7 Kord.

NSV:n massa on 25 kilogrammaa, tulinopeus 13 laukausta sekunnissa ja tehokas kantama 1 500 metriä. Täyden, 50 patruunan vyölippaan massa on 11 kilogrammaa.

Suomen Puolustusvoimissa

Suomessa NSVT oli käytössä T-72:ssa. Suomessa modernisoidut T-55M:t on myös varustettu NSVT:llä. NSV:tä varten on Suomessa asennettu Norjassa valmistettu kehälavetti muun muassa Pasi-kuljetuspanssariajoneuvoihin ja Nasu-telakuorma-autoihin sekä Rasi maastokuorma-autoihin.

Sitä käytetään suuren tulinopeuden ansiosta ilmatorjuntakonekiväärinä helikoptereiden, lennokkien ja lentokoneiden lähi-ilmatorjuntaan. Taistelukentällä ilmatorjuntakonekivääri asennetaan erilliselle jalustalle.

Myös merivoimien aluksissa käytetään NSV:tä 23 Itk 95:n, sekä Bofors 40 Mk3:n ja Bofors 57 Mk1:n ja Mk3:n lisäksi ammusilmatorjuntaan.

Aiheesta muualla

Roman Ashatov:Russkaja Sila [1] (Arkistoitu – Internet Archive) НСВ «Утес» КРУПНОКАЛИБЕРНЫЙ ПУЛЕМЕТ, Pietari (perusteellinen esittely NSV-konekiväärien historiasta ja nykyisyydestä) (venäjäksi)