Italian vuoristojoukot

Italian vuoristojoukot eli vihreät liekit tai alpinistit syntyivät vuonna 1872, jolloin kapteeni Giuseppe Perrucchetti ehdotti niiden perustamista sotilaslehteen kirjoittamassaan artikkelissa. Jo saman vuoden aikana muodostettiin kuninkaallisella määräyksellä 15 komppanian suuruinen Alppien puolustamiseen sopiva sotilasyksikkö, vuoristojoukot. Ne saivat tulikasteensa vuonna 1896 Abessinian sodassa. Etiopialaiset joukot tuottivat vuoristojääkäreille kovan mieshukan: jääkärit menettivät viidestäsadasta miehestään 450 ja näiden mukana kaatui myös joukkojen komentaja.

Italian vuoristojoukkoja harjoituksissa Spike-ohjuksen kanssa vuonna 2016.

Vuoristojoukot maailmansotien aikana

Ensimmäinen maailmansota

Vuoristojoukkoja Monte Cornossa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Pääartikkeli: Italian rintama (ensimmäinen maailmansota)

Ensimmäisen maailmansodan aikana vuoristojoukot taistelivat Itävalta-Unkarin vastaisella rajalla. Sodan aikana tuhannet sotilaat saivat surmansa Alppien lumivyöryissä. Tappioluvut osoittavat, ettei vuorilla sotiminen ollut helppoa: vuoristojoukot menettivät tappioina yli neljäsosan. Vuorilla taisteltaessa etulyöntiasemassa on yleensä se osapuoli, jonka asemat sijaitsevat korkeammalla. Niinpä sekä italialaiset että itävaltalaiset alkoivat kaivaa tunneleita vuorten alle ja täyttivät niitä räjähteillä. Vuori puolustajineen voitiin räjäyttää sananmukaisesti ilmaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurin osa Alpini-rykmenteistä hajotettiin, mutta fasistien noustua 1920-luvulla valtaan niitä alettiin muodostaa uudelleen.

Toinen maailmansota

Vuoristojoukkojen sotilas toisen maailmansodan aikaisessa univormussa noin vuonna 1940.

Toisessa maailmansodassa vuoristojoukot taistelivat Ranskassa, Albaniassa, Jugoslaviassa, Neuvostoliitossa ja Kreikassa. Suurimmat tappiot muodostuivat kolmen divisioonan (Tridentina, Julia ja Cuneense) taisteluissa itärintamalla, tosin vuoristojoukkoja ei sijoitettu Kaukasuksen vuorille vaan arolle. Ne joutuivat sellaisiin taisteluihin, joihin niitä ei ollut koulutettu, kuten panssarintorjuntaan ja kamppailuun avoimella taistelukentällä. Tammikuussa 1943 italialaiset joutuivat mottiin itärintaman puolustuksen murtuessa. Osa joukoista onnistui suurin tappioin murtautumaan motista. Esimerkiksi Tridentina-divisioonasta palasi omille linjoille kolmasosa ja Juliasta ainoastaan kymmenesosa. Cunensee tuhottiin täydellisesti.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian vuoristojoukot Wikimedia Commonsissa