Italian kreikkalaiset

Italian kreikkalaiset ovat Italiassa asuvia kreikkalaisia. Vuonna 2003 Italiassa asui 7 271 Kreikan kansalaista, joiden lisäksi historiallisen Magna Graecian alueella asuu edelleen 2 500–20 000 kreikan kielen griko-nimistä murretta puhuvaa henkilöä. Historiallista kreikkalaisasutusta on Calabriassa ja Apuliassa, missä kreikkalaisia on noin 60 000[1][2]. Kreikasta Italiaan muuttaneita on kaikkiaan noin 30 000[3].

Italian kreikkalaiset
Greek Pope John VII.JPGMAUROLICO FRANCESCO2.JPGAntipope John XVI (XVII).JPG
Johannes VIIFrancesco MaurolicoJohannes XVI
Väkiluku  Italia noin 90 000
Merkittävät asuinalueet
Calabria54 000[1]
Apulia14 000[2]
Keski-Italia
Kielet italia, kreikka, griko
Uskonnot katolilaisuus

HistoriaMuokkaa

 
Antiikin aikainen kreikkalainen vaasi Apuliasta.

Magna Graecian alueella on ollut kreikkalaista asutusta 800-luvulta eaa. 900-luvulta lähtien Italiaan pakeni suuria määriä kreikkalaisia Ottomaanien tuhoamasta Bysantista. 1000-luvulla alueelle tulivat normannit, mikä johti alueen osittaiseen latinalaistumiseen. Tuolloin etenkin kreikkalainen papisto omaksui latinan suurin joukoin. Tavallinenkin kansa alkoi latinalaistua 1400-luvulta lähtien. Kreikka säilyi maaseudulla eristäytyneissä kylissä, mutta niissäkin asukkaat olivat kaksikielisiä 1600-lukuun mennessä. Italian yhdentymisen jälkeen vuonna 1861 suoritetussa väestönlaskennassa kreikkalaisia oli 8 000. Kiinnostus kansanperinteeseen heräsi ja esimerkiksi kreikankielisiä runoja ja lauluja julkaistiin ja kerättiin talteen. Vuonna 1901 Italia aloitti maastamuuton tukemisen, mikä johti suuriin joukkomuuttoihin etenkin kreikkalaisten asuttamasta Etelä-Italiasta. Maastamuuttoa alettiin vaikeuttaa vasta fasistien tultua valtaan vuonna 1922. Fasistit myös vainosivat kreikkaa puhuvaa väestöä. Kreikkalaisten maanviljelijöiden omavaraisuus 1950-luvun maatalousuudistukseen saakka suojeli kuitenkin kieltä. Kreikkalaisen väestön omavaraisuutta heikensi sittemmin myös maaseudulta muutto kaupunkeihin ja pakollinen asepalvelus. Sekä paikalliset että ulkomaiset tutkijat aloittivat kreikan tutkimuksen jälleen 1950-luvulla . 1970-luvulla perustettiin La Ionica -kulttuuriseura, joka julkaisi muun muassa kreikan kielistä proosaa. Sittemmin perustettiin Unione dei Greci dell’Italia Meridionale, joka vaati esimerkiksi kaksikielisiä tienviittoja, mutta tähän ei suostuttu. Kreikan hallitus aloitti yhteistyön La Ionican kanssa ja Italian kreikkalaisia kutsuttiin esimerkiksi kesäleireille Kreikkaan. Kreikkalaiset mainitaan suojeltavana ryhmänä Italian vuoden 1999 laissa.[4]

NykypäiväMuokkaa

 
Kreikkalainen musiikkiryhmä Salentossa.

Italian kreikkalaisiin ja grikoon kohdistettu mielenkiinto elää yhä. Grikoa opiskellaan sen eristyneisyydestä juontuvan ”puhtauden” vuoksi ja kreikkalaista väestön geenejä on tutkittu samasta syystä lääketieteelisiin tarkoituksiin. Italiassa esitetään kreikankielisiä radio-ohjelmia, sitä opetetaan muutamissa kouluissa ja sillä ilmestyy useampia lehtiä. Kreikkalainen musiikkitraditio on elossa, minkä lisäksi Italiassa on useita kreikkalaisia teatteriryhmiä.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b L’Unione Greciasalentina.org. Viitattu 1.3.2011. (italiaksi)
  2. a b Pier Francesco Bellinello: Minoranze etniche e linguistiche. Bios, 1998. ISBN 8877401214 9788877401212. Google kirjat. (italiaksi)
  3. Relationships with EU Member States » Italy Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)
  4. a b World Directory of Minorities and Indigenous Peoples – Italy: Greek-speakers Minority Rights Group International. UNHCR. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)