Italian kansanpuolue (1919)

Italian kansanpuolue (Partito Popolare Italiano, PPI) oli Italiassa vuosina 1919–1926 toiminut puolue, jota on pidetty toisen maailmansodan jälkeen perustetun kristillisdemokraattisen puolueen edeltäjänä.

Puolueen perusti tammikuussa 1919 sisilialainen pappi Luigi Sturzo.[1] Italian kansapuolue perustui poliittiselle ja sosiaaliselle katolisuudelle. Katoliseen yhteiskuntaoppiin sitoutunut puolue kannatti demokraattisia uudistuksia, mm. naisten äänioikeutta, ja keräsi jäseniä ja äänestäjiä kaikista yhteiskuntaluokista.[2]

Puolue sai marraskuun 1919 vaaleissa noin 20 prosentin kannatuksen ja Italian edustajainhuoneeseen 101 paikkaa 508:sta. Jo seuraavana vuonna se otettiin mukaan Giovanni Giolittin hallitukseen. PPI osallistui 1920-luvun alussa useisiin Italian hallituksiin, jopa Benito Mussolinin ensimmäiseen hallitukseen lokakuusta 1922 huhtikuuhun 1923. Sitten se kuitenkin siirtyi oppositioon fasistipuolueen valtaa vastaan. Vatikaani veti aiemman tukensa pois kansanpuolueelta ja Sturzolta. Fasistit lakkauttivat vuonna 1926 kaikki kilpailevat puolueet, jolloin PPI:n johtajat joutuivat lähtemään maanpakoon. Parlamentaarisen demokratian kannattajien ja vastustajien välisissä konflikteissa Italian kansanpuolue asettui demokraattisten puolueiden puolelle. Vuonna 1926 Benito Mussolini hajotti Italian kansanpuolueen ja pääsihteeri Alcide de Gasperi pidätettiin.[3][1] De Gasperi toimi puolueen viimeisenä puoluesihteerinä.[2]

Kristillisdemokraattisen puolueen (DC) perustivat vuonna 1943 PPI:n entiset johtajat eräiden muiden katolisten järjestöjen tuella.[1]

Lähteet muokkaa

  • Konrad-Adenauer-Stiftung: Christian Democracy: Principles and Policy-Making. Handbook for the European and International Cooperation of the Konrad-Adenauer-Stiftung. Sankt Augustin/Berliini: Konrad-Adenauer-Stiftung, 2011. ISBN 978-3-942775-30-4. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c Italian Popular Party (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.3.2014.
  2. a b Christian Democracy 2011, s. 16-17
  3. Italy: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.3.2014.