Avaa päävalikko

Itämerennorppa

Itämerellä elävä norpan alalaji

Itämerennorppa eli pohjanlahdennorppa[2] (Pusa hispida botnica, aiemmin Phoca hispida botnica) on Itämerellä elävä norpan alalaji.

Itämerennorppa
Baltische ringelrob.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Pusa
Laji: Norppa hispida
Alalaji: botnica
Kolmiosainen nimi

Pusa hispida botnica
(Gmelin, 1788)

Synonyymit
  • Phoca hispida botnica
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Itämerennorppa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Itämerennorppa Commonsissa

LevinneisyysMuokkaa

Itämerennorppia elää Pohjanlahdella, Saaristomerellä, Riianlahdella ja Suomenlahdella. Esiintymisen painopiste on Pohjanlahdella, jossa eli vuoden 2015 arvion mukaan 17 600 yksilöä. Riianlahdella laskettiin vuonna 1 400 yksilöä, mutta lukumäärä on ollut vähenemään päin. Itäisellä Suomenlahdella puolestaan elää enää noin sata yksilöä. Vaikka itämerennorppien kokonaismäärä on pienempi kuin 1900-luvun alussa, niiden yksilömäärä on ollut kasvussa 1970-luvun jälkeen. Alalajia pidetään siksi kansainvälisesti elinvoimaisena.[1] Suomessa se luokitellaan silmälläpidettäväksi.[3]

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Itämerennorpan ruumiin pituus on 100–160 senttimetriä ja paino 45–90 kilogrammaa. Aikuinen norppa on harmaankirjava, vastasyntynyt kuutti on kermanvalkoinen. Pää on kapeampi kuin saimaannorpalla.

ElinympäristöMuokkaa

Norpat viettävät kesää ulkosaariston luodoilla. Talvella ne uivat jääpeitteen alla ja tekevät jäähän hengitysavantoja. Nuoremmat yksilöt pysyttelevät jään reunalla. Norppa on ainoa puhtaasti arktinen hyljelajimme ja se myös poikii keskelle jääkenttiä. Poikaspesä on yleensä yhteenajautuneiden jäiden alla suojassa vihollisilta. Norpan elinympäristölle asettamat vaatimukset estävät sen leviämisen eteläisille ja jäättömille merialueille.

Ilmastonmuutoksen on arveltu muuttavan radikaalisti Itämeren talvisia jääolosuhteita. Heikot jäätalvet vaikeuttavat norppien lisääntymistä, ja tulevaisuudessa kuuttien kannalta riittävästi jäätä löytyy ehkä vain Pohjanlahdelta.[4] Norppien kannan kasvua uhkaa myös ympäristömyrkyistä johtuva hedelmättömyys, jonka takia viidesosa aikuisista naaraista on pysyvästi lisääntymiskyvyttömiä.[5]

Muualla Itämerellä itämerennorppa on rauhoitettu, mutta Suomessa sitä on saanut metsästää vuodesta 2010 alkaen. Metsästys on sallittua Pohjanlahdella kalaverkkojen läheisyydessä.[5]

RavintoMuokkaa

Norpat syövät kalaa ja pohjaeläimiä, kuten äyriäisiä ja muita selkärangattomia.

LisääntyminenMuokkaa

Norppanaaraat saavuttavat sukukypsyyden 5–8 vuoden iässä, urokset kuusivuotiaina. Kantoaika on 10,5–11 kuukautta. Poikaset syntyvät kevättalvella jäälle emon kaivamaan lumiluolaan. Kuutit ovat syntyessään noin puolimetrisiä ja painavat 4–5 kiloa. Niillä on paksu valkoinen turkki, joka vaihtuu harmaaksi noin kolmen viikon kuluttua syntymästä.

Missään maailmassa ei ole pysyvää norppakantaa ilman jäätä lisääntymisaikaan. Jos norppa joutuu pesimään rantalouhikkoon, kuutti on helppo saalis ketulle ja merikotkille. EU:n luontodirektiivi vaatii, että itämerennorpan levinneisyysalue ei saa pienentyä.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Pusa hispida botnica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 385. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
  3. Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015 15.1.2016. Ympäristöhallinto. Viitattu 3.6.2018.
  4. Itämeren hylkeet (WWF) (Archive.org)
  5. a b Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  6. Susan Heikkinen, Tehtävä luodolla, Suomen Kuvalehti no 20, 19.5.2017 s. 53

Aiheesta muuallaMuokkaa