Itä-Aasian taide

Itä-Aasian taide käsittää Itä-Aasian taiteen. Alueen varhaisinta maalaustaidetta tiedettävästi on hautojen seinämaalaukset.

Itä-Aasiassa käytettyjä taideformaatteja ovat olleet albumi, tuuletin, kädenpuristus, riippuva vieritys ja näyttö. Albumit muodostuvat joko pienistä maalauksista, jotka ovat suorakaiteen tai viuhkan muotoisia tai kirjamaiseen kokoelmaan kootusta kalligrafiasta. Tuulettimet olivat silkkisiä tuulettimia, jotka ripustettiin bambutikkuun. Niiden pinnat koristeltiin joko maalauksilla tai kalligrafisilla kirjoituksilla. Tämä menetelmä saattoi levitä Japanista ja Koreasta Kiinaan Ming-dynstian aikana. Kädenpuristusmenetelmässä käytetään kääröjä, joihin tehdään maalauksia tai kalligrafiaa. Riippuvaa vieritystä taas käytetään pystysuorissa maalauksissa. Näytöt olivat itse asiassa suurikokoisia paneeleja, joissa voitiin esittää suuria maalauksia.

Kiina

Kiinassa yleisimpiä taidemuotoja ovat olleet maalaustaide, kalligrafia, posliininmaalaus ja jadeveistokset. Lisäksi kiinalaisessa arkkitehtuurissa on suosittua puutarha-arkkitehtuuri. Myös käsityötaide ja taideteollisuus ovat Kiinassa suosittuja. Kiinalainen maalaustaide jakautuu maisemamaalaukseen, muotokuvamaalaukseen, eläinmaalauksiin, kukka- ja lintumaalauksiin, bambumaalauksiin ja yliluonnollisia aiheita esittäviin maalauksiin. Kiinan taiteen symboliikassa on historialliset perinteet, joihin liittyy mytologisia ja kosmologisia uskomuksia. Kiinassa maalaustaide on yhdistetty runouteen ja kalligrafiaan.

Japani

Japanin taiteeseen on vaikuttanut merkittävästi Aasiassa laajalti levinnyt buddhalainen taide. Šintolaisuuden pohjalta japanilaiseen taiteessa ja arkkitehtuurissa on näkynyt luonnollisuus. Japanin taiteeseen tuli vaikutteita Kiinasta Heian-kauteen (794–1185) saakka, mutta tuolla kaudella yhteys Kiinaan lakkasi. Tämän jälkeen Japanissa maalaustaide ja kalligrafia alkoi kehittyä omanlaiseksi. Heian-kaudella Japanissa tehtiin usein hovitaidetta.