Israel Ruong
Johan Israel Ruong, (26. toukokuuta 1903 Arjeplog – 6. huhtikuuta 1986 Uppsala domkyrkoförsamling) oli ruotsinsaamelainen kielentutkija, poliitikko ja Uppsalan yliopiston saamen kielen ja kulttuurin professori.[1] Yhtenä alan merkittävistä asiantuntijoista hän edisti voimakkaasti saamelaistutkimusta ja taisteli saamelaisten oikeuksien puolesta.
| Israel Ruong | |
|---|---|
 Israel Ruong vuonna 1948. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. toukokuuta 1903 Arjeplog |
| Kuollut | 6. huhtikuuta 1986 (82 vuotta) Uppsala domkyrkoförsamling |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | opettaja, saamen kielen tutkija, professori ja poliitikko |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Luulajan Folkskolesemin. (opettaja 1927), Uppsalan yliopisto (FK 1938, FL 1942, FT 1944) |
| Instituutti | Uppsalan yliopisto |
| Tutkimusalue | saamen kieli ja kulttuuri |
Israel Ruong puhui äidinkielenään piitimensaamea. Hänen vanhempansa olivat katekeettoja ja vakinaisesti asuvia Labbas-järven rannalla. He ja suuri osa Ruongin sisaruksista kuolivat espanjantautiin, joka esiintyi Arjeplogissa 1920. Harrokissa varttunut Ruong kuvasi yksityiskohtaisesti kylää artikkelissaan ”Harrok – ett samiskt nybygge i Pite Lappmark”, joka on julkaistu teoksessa Kultur på karrig jord: festskrift til Asbjørn Nesheim.
Ruong opiskeli kirjeoppilaana opettajaksi Luulajan Folkskoleseminaarissa vuosina 1923-1927. Hän suoritti ylioppilastutkinnon yksityisoppilaana Tukholman Östermalmilla joulukuussa 1934 ja kirjoittautui Uppsalan yliopiston opiskelijaksi maaliskuussa 1936. Sieltä hän valmistui filosofian maisteriksi 1938, lisensiaatiksi 1942. Hän väitteli joulukuussa 1943 ja nimitettiin saamen kielen dosentiksi samassa kuussa.[1] Hänen saksankielinen väitöskirjansa (1943) oli otsikoitu Lappische Verbalableitung argestellt auf Grundlage des Pitelappischen.[2] Filosofian tohtoriksi Ruong valmistui toukokuussa 1944. Hän oli Uppsalan yliopiston saamen kielen ja etnologian dosentti 1949-1969.[1]
Opettajaopintojensa lomassa Ruong työskenteli jaksoittain opettajan sijaisena Arjeplogissa (1923-1927). Vuodesta 1927 lähtien hän oli ensin opettajan sijaisena, ja sittemmin vakituisena opettajana Jukkasjärvellä kiertokoulussa (poronhoitajien mukana liikkuva nomadikoulu[3]) vuoteen 1945 saakka.[1] Hän työskenteli myös Landsmåls- o folkminnesarkivetissa Uppsalassa vuosina 1943-1945. Hän toimi tilapäisenä nomadikoulujen koulutarkastajana syyskuusta 1945, ja vakituisena 1947-1967. Tänä aikana hänellä oli useita saamelaisten asioihin liittyviä luottamus- ja johtotehtäviä. Uppsalan yliopiston professoriksi Ruong nimitettiin heinäkuussa 1969. [1]
Kielentutkijana Ruong työskenteli erilaisten saamen kielen näkökulmien kuten muoto-opin parissa.
Israel Ruong oli yksi niistä, jotka tekivät aloitteen Nordisk samisk instituttin perustamiseksi, ja työskenteli Uumajan yliopiston saamelaisinstituution kehittämiseksi. Yhdessä Knut Bergslandin kanssa hän oli alkuunpanija Bergsland-Ruong-ortografialle vuodesta 1948. Ruong julkaisi uudella ortografialla oppikirjan ja kieliopin Min sámigiella (1970).
Ruong oli myös saamelaispoliitikko ja Ruotsin saamelaisten keskusliiton perustaja 1950. Hän oli Ruotsin saamelaisten keskusliiton puheenjohtaja vuosina 1959–1967. Vuosina 1960–1973 Ruong oli Samefolket-sanomalehden toimittaja.
1983 perustettiin Israel Ruong -stipendi.
Teoksia muokkaa
- Studier i lapsk kultur i Pite lappmark och angränsande områden (1944)
- Ljudlärä I (1957)
- Låkkamusat II (1957)
- Formlära (1957)
- Niilas ja su sii'da (1965)
- Dovdagat ja bargot (1967)
- Samerna (1969)
- Min sámegiella (1970)
- Samerna – i historien och nutiden (1982)
- Index till samefolkets egen tidning-Samefolket 1918–1973 (1985).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e J. Israel Ruong Svenskt biografiskt lexikon. Ruotsin kansallisarkisto, riksarkivet.se. Viitattu 8.6.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Irja Seurujärvi-Kari: Ruong, Israel Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 8.6.2020. (suomeksi)
- ↑ Irja Seurujärvi-Kari: Nomadikoulu Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 9.6.2020. (suomeksi)
