Isopropyylinitraatti
Isopropyylinitraatti (C3H7NO3) on isopropanolin ja typpihapon muodostama niin kutsuttu epäorgaaninen esteri. Yhdistettä voidaan käyttää räjähteissä ja ajoaineena.
| Isopropyylinitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Propan-2-yylinitraatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(C)O[N+](=O)[O-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C3H7NO3 |
| Moolimassa | 105,096 g/mol |
| Kiehumispiste | 100–101,4 °C[2] |
| Tiheys | 1,036 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 3,65 g/l (20 °C)[3] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa isopropyylinitraatti on väritöntä nestettä ja sillä on dietyylieetteriä muistuttava haju. Yhdiste liukenee vähäisessä määrin veteen ja hyvin muun muassa etanoliin ja dietyylieetteriin. Isopropyylinitraatti on vahva hapetin ja orgaaniset yhdisteet voivat syttyä palamaan sen vaikutuksesta.[2][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Isopropyylinitraattia voidaan valmistaa hopeanitraatin ja isopropyylijodidin välisellä reaktiolla. Nykyään yhdistettä valmistetaan kiutenkin pääasiassa isopropanolin ja typpihapon välisellä reaktiolla urean ja ammoniumnitraatin läsnä ollessa. Reaktio tapahtuu 100–105 °C:n lämpötilassa ja tuotetta poistetaan reaktorista jatkuvatoimisella tislauksella.[4][5]
Isopropyylinitraattia voidaan käyttää lentokoneiden polttoaineena erityisesti käynnistysvaiheessa. Se on myös ainesosa eräissä nestemäisissä räjähteissä ja rakettien ajoaineissa.[4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Isopropyl nitrate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 17.1.2017.
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 513. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Physical properties: Isopropyl nitrate NLM Viitattu 17.1.2017
- ↑ a b c Jiping Liu: Liquid Explosives, s. 203–206. Springer, 2015. ISBN 978-3-662-45846-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.1.2017). (englanniksi)
- ↑ a b John E. Logsdon & Richard A. Loke: Isopropyl Alcohol, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 17.1.2017
- ↑ Volker Gettwert, Manfred A. Bohn & Hiltmar Schubert: Propellants, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 17.1.2017.