Avaa päävalikko

Isokalpapyrstö (Lycodes esmarkii) on kivinilkkoihin kuuluva suuri ahvenkala, joka elää Pohjois-Atlantin kylmissä vesissä.[1]

Isokalpapyrstö
Lycodes esmarkii.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Kivinilkat Zoarcidae
Suku: Lycodes
Laji: esmarkii
Kaksiosainen nimi

Lycodes esmarkii
Collett, 1875

Katso myös

 Commons-logo.svg Isokalpapyrstö Commonsissa

UlkonäköMuokkaa

Täysikasvuisen isokalpapyrstön pituus on keskimäärin 40–55 cm ja enimmillään 75 cm. Sillä on pitkänomainen ruumis, jossa on 115–118 selkänikamaa. Selkäpuoli on ruskea ja siinä on 5–7 valkeaa kuviota, jotka ovat poikasilla käänteisen y-kirjaimen muotoiset mutta muuttuvat iän myötä renkaan muotoisiksi. Ihon suomupeite ulottuu vatsaeviin, niskaan, parittomiin eviin sekä rintaevien tyveen. Kylkiviiva jakaantuu kahteen haaraan, joista ylempi ei ole näkyvissä. Muita tuntomerkkejä ovat musta vatsakalvo sekä umpisuolen puuttuminen – toisin kuin muilla Lycodes-suvun lajeilla.[1]

LevinneisyysMuokkaa

Isokalpapyrstö elää Atlantin valtameren pohjoisosissa. Levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Islannin pohjoispuolelle ja Barentsinmeren länsiosiin ja jatkuu Färsaarten ja Shetlandsaarten kautta Etelä-Norjaan. Atlantin länsireunalla sitä tavataan vyöhykkeellä, joka ulottuu Lounais-Gröönlannista Newfoundlandiin ja edelleen Virginian rannikolle.[1]

ElintavatMuokkaa

Isokalpapyrstö on pohjakala, joka elää 200–550 metrin syvyydessä pehmeässä merenpohjassa. Se viihtyy merivedessä, jonka lämpötila on 2–5 °C ja suolapitoisuus 34–35 promillea. Ravinnokseen se käyttää lähinnä piikkinahkaisia, kuten käärmetähtiä, meritähtiä ja merisiiliä. Syksyllä kutemisen jälkeen naaras laskee merenpohjaan noin 1 200 isoa mätimunaa (läpimitta 6 mm).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Lycodes esmarki (html) Marine Species Identification Portal. ETI BioInformatics. Viitattu 17. kesäkuuta 2010. (englanniksi)