Isokäärmeenkieli
Isokäärmeenkieli eli käärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum) on pienikokoinen, erikoisenmuotoinen yhtäläisitiöinen saniainen.
| Isokäärmeenkieli | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Ophioglossopsida |
| Lahko: | Ophioglossales |
| Heimo: | Käärmeenkielikasvit Ophioglossaceae |
| Suku: | Käärmeenkielet Ophioglossum |
| Laji: | vulgatum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ophioglossum vulgatum |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Monivuotinen isokäärmeenkieli kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Lyhyestä, mutta pitkäjuurisesta maavarresta kasvaa ruodillinen, puolivälistä latvaksi ja itiöpesäkkeistöksi jakautunut kellanvihreä lehti. Lehti on tyvitupellinen, kalju, rasvankiiltoinen ja verkkosuoninen. Lehden lapa on muodoltaan soikea ja ehytlaitainen. Haaraton, tähkämäinen itiöpesäkkeistö on pitkäperäinen, kapean lieriömäinen ja suippokärkinen. Itiöpesäkkeet ovat pallomaisia ja paksuseinäisiä, ja ne sijaitsevat kahtena tiheänä pitkittäisrivinä. Kypsinä itiöpesäkkeet ovat väriltään keltaisia. Suomessa isokäärmeenkielen itiöt kypsyvät kesä-heinäkuussa. Kasvin alkeisvarsikko on maansisäinen ja mukulamainen.[1]
Levinneisyys muokkaa
Isokäärmeenkieltä tavataan koko Euroopassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Lajin ydinalue Euroopassa ulottuu Isosta-Britanniasta ja Ranskasta Keski-Italiaan, Pohjois-Balkanille, Romaniaan, Puolaan ja Fennoskandian keskiosiin. Isokäärmeenkieltä kasvaa paikoitellen myös Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Japanissa. Lajin toinen pääesiintymisalue on Yhdysvaltojen keski- ja itäosissa ja Kaakkois-Kanadassa.[2] Suomessa isokäärmeenkieltä kasvaa koko rannikkoalueella. Lajista tunnetaan myös muutamia vanhoja havaintoja sisämaasta.[3]
Elinympäristö muokkaa
Isokäärmeenkieli muodostaa usein suuria kasvustoja. Suomessa isokäärmeenkieli on tyypillinen merenrantaniittyjen ja -kivikoiden laji, joka ei kestä kilpailua muiden kasvien kanssa. Muualla isokäärmeenkieltä kasvaa myös sisämaassa muun muassa rantapensaikoissa ja järvenlaskupaikoissa. Sisämaassa laji on kalkinsuosija.[1][4] Isokäärmeenkieli on harvinaistunut niin sisämaan kuin rannikoidenkin kasvupaikoilla niiden umpeenkasvun takia.[2]
Lähteet muokkaa
- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 45.
- ↑ a b Den virtuella floran: Ormtunga (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 15.9.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Isokäärmeenkielen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.9.2011.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 28.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2021: Isokäärmeenkielen levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Ophioglossum vulgatum - isokäärmeenkieli
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Isokäärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum)
- ITIS: Ophioglossum vulgatum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Ophioglossum vulgatum (englanniksi)
- Flora of North America: Ophioglossum vulgatum (englanniksi)