Iso Unkarin alanko
Iso Unkarin alanko eli Alföld[1] [ˈɒlˌføld] on laaja tasankoalue, joka kattaa Unkarin itä- ja eteläosat, läntisimmän Romanian, pohjoisen Serbian ja itäisen Kroatian. Sen pinta-ala on noin 100 000 neliökilometriä, ja se kattaa puolet Unkarin pinta-alasta. Luonnontilassa Alföld on aroa, jota rikkovat tulva-alankojen lehdot ja suot, mutta keinokastelun, tulvapatojen ja soiden kuivatuksen avulla laajat maa-alueet on saatu viljelykelpoisiksi.[2]
Alföldin suurin yhtenäinen pusta-alue on nykyään Hortobágyn kansallispuistossa. Siellä laiduntaa ainakin osan vuodesta vapaana alkuperäisiä eläinlajeja kuten unkarilaisia pitkäsarvisia harmaanautoja, lampaita, villihevosia ja puhveleita. Alueella on myös rikas lintukanta.[3]
Alföldiä rajaavat Karpaatit pohjoisessa ja idässä, Kroatian vuoret lounaassa ja Savajoki etelässä. Suurimmat kaupungit ovat Romaniassa sijaitseva Timișoara sekä Unkarin Debrecen, Kecskemét, Nyíregyháza ja Szeged.
Alföld on osa laajempaa Karpaattien allasta. Siihen kuuluu myös Unkarin, Itävallan ja Slovakian kesken jakautuva Kisalföld eli Pieni Unkarin alanko, joka sijaitsee Isosta Unkarin alangosta luoteeseen.
Nimityksistä muokkaa
Nimen Alföld sanatarkka suomennos olisi ”Alamaa”. Nimen alkuosa al‑ on yksi niistä unkarin kielen muinaisista sanoista, joitten kielihistoriallinen sukulaisuus suomen kanssa on maallikon helposti havaittavissa. Erotuksena Kisalföldistä [ˈkiʃˌɒlˌføld] (”Pienialamaa”, ”Vähäalamaa”) kutsutaan Isoa Unkarin alankoa toisinaan nimellä Nagyalföld [ˈnɒɟˌɒlˌføld] (”Isoalamaa”, ”Suuralamaa”). Vanhemmissa lähteissä esiintyy myös muotoa Nagy-Magyar-Alföld [ˈnɒɟˌmɒɟɒrˌɒlˌføld] (”Iso-Unkarilainen-Alamaa”).
Lähteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 15. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
- ↑ Great Alfold Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Suomen suurlähetystö, Budapest: Matkailu Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 3.7.2010.