Iso Sankt Bernhard

Iso Sankt Bernhard eli Iso Sankt Bernhardin sola^[1] (ransk. Col du Grand-Saint-Bernard, ital. Colle del Gran San Bernardo, saks. Grosser Sankt Bernhard, engl. Great St Bernard Pass) on Länsi-Alpeilla Italian ja Sveitsin rajaseudulla sijaitseva sola, joka on vanhoista ajoista saakka ollut tärkeä kulkureitti Keski-Euroopan ja Italian välillä. Solan korkein kohta on Sveitsin puolella Valais'n kantonissa, josta sola johtaa Italian puolelle Aostanlaaksoon.

Sijainti

Reitti

Bernhardinkoira

Sola kulkee koillis-lounaissuunnassa Valais’n Alppien poikki. Sen korkein kohta on 2 469 metrin korkeudella meren pinnasta. Solan alittaa 1 915 metrin korkeudessa vuonna 1964 rakennettu Sankt Bernhardin tunneli, jonka kautta kulkee eurooppatie E27. Vanha solan kautta kulkeva tie on liikennöintikelponen vain kesäaikana, kesäkuusta syyskuuhun. Tie onkin menettänyt aikaisemman, tärkeän liikenteellisen merkityksensä.

Pohjoisesta, Sveitsin puolelta, Rhônejoen varrella sijaitsevasta Martignystä solatie kulkee Dransejoen vartta myöten. Etelässä, Italian puolella, tie vie Aostan kaupunkiin.

Ilmasto

Solassa sataa runsaasti läpi vuoden, erityisesti talvella. Sadepäiviä on keskimäärin joka toinen, 171 vuodessa. Vuotuinen sademäärä on noin 2,3 metriä. Talvisin solassa saattaa olla lunta jopa yli 10 metrin paksuudelta. Solassa on pakkasta noin 7 kuukauden ajan ja lämpötila saattaa laskea -30 asteeseen. Solassa oleva järvi on vuosittain jäätyneenä keskimäärin 265 päivää.^[2]
Sola on selvästi puurajan yläpuolella.

Ison Sankt Bernhardin solan sää (tilastotiedot vuosilta 1961–90)

	tammi	helmi	maalis	huhti	touko	kesä	heinä	elo	syys	loka	marras	joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C)	−5,0	−5,3	−4,2	−1,9	2,6	6,8	10,4	10,2	7,8	3,7	−1,6	−3,7	ka.	1,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C)	−10,5	−10,6	−9,5	−6,8	−2,3	1,0	3,8	3,8	1,9	−1,3	−6,8	−9,2	ka.	−3,9
Vrk:n keskilämpötila (°C)	−7,8	−7,9	−6,7	−4,5	−0,2	3,6	6,8	6,6	4,4	0,7	−4,5	−6,7	ka.	−1,4

Sademäärä (mm)	223	222	252	244	209	156	118	130	110	191	241	241	Σ	2 337

Auringonpaistetunnit (h/d)	1,5	3,5	4,7	4,8	4,8	5,9	7,1	6,6	5,8	4,4	2,3	0,9	ka.	4,4

Sadepäivät (d)	16,2	15,1	17,5	17,0	16,5	14,1	12,0	12,0	10,3	11,5	14,2	14,6	Σ	171

L
ä
m
p
ö
t
i
l
a

−5,0

−10,5

−5,3

−10,6

−4,2

−9,5

−1,9

−6,8

2,6

−2,3

6,8

1,0

10,4

3,8

10,2

3,8

7,8

1,9

3,7

−1,3

−1,6

−6,8

−3,7

−9,2

S
a
d
a
n
t
a

223

222

252

244

209

156

118

130

110

191

241

Lähde: ^[3]

Majatalo

Ison Sankt Bernhardin majatalo. Etualalla roomalainen tie ja sen alapuolella nykyinen tie.

Munkki Bernhard Mentonilainen perusti vuonna 1049 solaan majatalon matkustajia varten. Majatalo ja sola saivat nimensä hänen mukaansa 1500-luvulla. Todennäköisesti alueella oli ollut majatalo jo roomalaisaikana, mutta seutu oli rauhaton ja rakennukset tuhottiin useita kertoja.

Paikka on tullut kuuluisaksi myös siellä kehitetystä koirarodusta, bernhardinkoirasta.

Historia

Vanhalla ajalla Iso Sankt-Bernhardin sola tunnettiin nimellä Poeninus. Muutamien antiikin aikaisten lähteiden mukaan Hannibal olisi ylittänyt Alpit juuri Poenininuksen kautta, minkä tiedon Titus Livius kuitenkin kiisti.^[4] Hänen antamiensa tietojen perusteella on päätelty, että todennäköisimmin Hannibal ylitti Alpit Col de la Traversetten kautta.^[5]

Lähteet

↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 67. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 (suomeksi)
↑ Joan Hustace Walker: Saint Bernards: everything about purchase, care, nutrition, breeding, behavior, and training, s. 5. Hauppauge, NY: Barron's Educational Series, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
↑ MeteoSchweizin sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Titius Livius: ”Mistä kohtaa Hannibal laskeutui Italiaan”, Ab Urbe Condita XXI: Karthagon Hannibal lähtee sotaan, s. 84. Suomentanut Erkki Palmén, Maija-Leena Kallela, Ylermi Luttinen, Teivas Oksala. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-261-9
↑ Titius Livius: ”Lepoa ja kannustusta Alppien harjanteilla (alaviite 82)”, Ab Urbe Condita XXI: Karthagon Hannibal lähtee sotaan, s. 79. Suomentanut Erkki Palmén, Maija-Leena Kallela, Ylermi Luttinen, Teivas Oksala. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-261-9

Aiheesta muualla

Fisher, Ian: Great St. Bernard Pass Journal; This Time, It's the Faithful Hero That Needs the Rescue. New York Times, October 29, 2004. Artikkelin verkkoversio.
Fletcher, Adrian: Colle del Gran San Bernardo 2473m 2000-2009. Paradoxplace. Arkistoitu 27 huhtikuu 2009. Viitattu 14 April 2009.
Le col du Grand Saint Bernard www.swisscastles.ch. Viitattu 14 April 2009. (ranska)
The Saint Bernard Pass Naturhistorisches Museum der Burgergemeinde Bern. Arkistoitu 7 heinäkuu 2011. Viitattu 11 May 2009.

[1] Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 67. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 (suomeksi)

[JH5-2] Joan Hustace Walker: Saint Bernards: everything about purchase, care, nutrition, breeding, behavior, and training, s. 5. Hauppauge, NY: Barron's Educational Series, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

[3] MeteoSchweizin sivut (Arkistoitu – Internet Archive)

[4] Titius Livius: ”Mistä kohtaa Hannibal laskeutui Italiaan”, Ab Urbe Condita XXI: Karthagon Hannibal lähtee sotaan, s. 84. Suomentanut Erkki Palmén, Maija-Leena Kallela, Ylermi Luttinen, Teivas Oksala. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-261-9

[5] Titius Livius: ”Lepoa ja kannustusta Alppien harjanteilla (alaviite 82)”, Ab Urbe Condita XXI: Karthagon Hannibal lähtee sotaan, s. 79. Suomentanut Erkki Palmén, Maija-Leena Kallela, Ylermi Luttinen, Teivas Oksala. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-261-9

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]