Iso Karhujärvi
Iso Karhujärvi (engl. Great Bear Lake) on Kanadan Luoteisterritorioiden suurin järvi ja Pohjois-Amerikan neljänneksi suurin järvi. Järvi sijaitsee pohjoisella napapiirillä 186 metrin korkeudella merenpinnasta ja on osa Mackenziejoen vesistöä. Iso Karhujärvi on erämaa-alueella, ja Délįne on ainoa sen rannalla oleva asutuskeskus. Aiemmin asutusta oli enemmän, kun seudulta kaivettiin pikivälkettä.
| Iso Karhujärvi | |
|---|---|
.png) Iso Karhujärvi |
|
| Valtiot | Kanada |
| Paikkakunta | Luoteisterritoriot |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Great Bear River |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 186 m |
| Pituus | 400 km |
| Leveys | 200 km |
| Rantaviiva | 2 719 km |
| Pinta-ala | 31 153 km² |
| Tilavuus | 2 236 km³ |
| Keskisyvyys | 72 m |
| Suurin syvyys | 446 m |
| Valuma-alue | 114 717 km2 |
 Iso Karhujärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantiede
muokkaaIso Karhujärvi on epäsäännöllisen muotoinen järvi, ja sen keskialtaasta erkanee eri suuntiin viisi pitkää haaraa, Keithin-, McVicarin-, McTavishin-, Deasen- ja Smithinlahdet.[1]Iso Karhujärven allas muodostui viimeisen jääkauden aikana, mutta altaaseen on sen jälkeen vaikuttanut maankohoaminen.[2]
Iso Karhujärvi sijaitsee napapiirillä Luoteisterritorioiden luoteisosissa. Se laskee Mackenziejokeen Great Bear River -joen kautta. Järveen laskee useita jokia, muun muassa Camselljoki, jota kautta Isoon Karhujärveen liittyy sen eteläpuolelta pitkä pienempien järvien ketju. Järvi on vuosittain jäässä noin kahdeksan kuukautta ja vapautuu jäistä usein vasta heinäkuussa.[1] Iso Karhujärven pinta-ala on 31 153 neliökilometriä ja sen tilavuus 2 236 kuutiokilometriä.[2] Se on pinta-alaltaan suurin kokonaan Kanadan puolella oleva järvi ja Pohjois-Amerikan neljänneksi ja koko maailman kahdeksanneksi suurin järvi.[1] Järvellä on 2 719 kilometriä rantaviivaa.[2]
Järvi on keskellä laajoja erämaita, ja sen pohjoiset ja läntiset haarat ulottuvat tundra-alueelle. Itäranta puolestaan on Kanadan kilven alueelle. Etelä- ja länsirannat ovat metsäisiä, ja siellä kasvaa käppyräisiä kuusia.[1]
Historia
muokkaa
Eurooppalaiset löysivät Ison Karhujärven vasta 1700-luvulla, kun Peter Pond sai tietää vuosina 1783–1784 sen sijainnin. Turkiskauppa saapui alueelle noin vuonna 1800. John Franklinin löytöretken aikana 1825–1826 Keithinlahden rannalla perustettiin Fort Franklin. John Richardson tutki 1800-luvulla järven pohjoisrantaa, Peter Warren Dease vietti 1837–1838 talven Fort Confidencessa ja Robert Bell tutki alueen geologiaa vuonna 1900.[1]
Asutukset olivat seudulla tilapäisiä, kunnes vuonna 1930 alueelta löydettiin radiumia ja uraania sisältävää pikivälkettä. Järven itärannalla perustettiin 1933 Port Radium. Malmivarannot käytettiin nopeasti loppuun, ja alueelta kaivettua malmia päätyi muun muassa Yhdysvaltain toisessa maailmansodassa käyttämiin atomipommeihin. Pikivälkevarantojen ehdyttyä alueen asutukset autioituivat. Nykyään ainoa asutuskeskus on Délįne.[1] Kylässä asuu 650 ihmistä.
Lähteet
muokkaa- Hebert, Paul D. N. & Biodiversity Institute of Ontario: Great Bear Lake, Northwest Territories The Encyclopedia of Earth. 29.8.2008. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
- Marsh, James: Great Bear Lake The Canadian Encyclopedia. 20.12.2013. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iso Karhujärvi Wikimedia Commonsissa
