Iso-Poro
Iso-Poro [2] on Päijänteen saari Keski-Suomessa Jyväskylässä ja joka sijaitsee Pohjois-Päijänteellä Murtoselällä.[2]
Iso-Poro kuvattuna Säynätsalosta
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Korkein kohta |
130 m [2] |
| Pinta-ala |
77,1 ha [a] |
.jpg)
Maantietoa muokkaa
Saari on 1,7 kilometriä pitkä, 750 metriä leveä ja sen pinta-ala on 77,1 hehtaaria [a]. Se sijaitsee Murtoselän länsiosassa Poroselän eteläpuolella. Saarelta on matkaa lännessä sijaitsevan Kinkomaan rantaan 800 metriä. Mantereen puolella sijaitsee salmessa pienempi Vähä-Poro ja Iso-Poron pohjoispuolella on Vasa eli Soinsaari. Saaren eteläpäässä on matalikolla kiviä, kaksi luotoa ja pieni saari. Iso-Poron itäpuolella on vielä yli 300 metrin päässä Porokarin kalliosaari ja saaren tuntumassa on pieni luoto.[2]
Saaren huippu sijaitsee sen keskiosassa. Huippu on noin 130 metriä merenpinnan yläpuolella ja se kohoaa 52 metrin korkeuteen Päijänteen vedenpinnasta, joka on 78,3 metriä mpy. Saaren pohjoispäässä on toinen mäki, joka kohoaa yli 25 metrin korkeuteen. Saari on kokonaan metsän peitossa. Kallioalueita on vain vähän, mutta kivikoita on niitäkin enemmän.[2][3]
Saaren maa-alueet on suureksi osaksi jaettu vapaa-ajan asukkaiden omistukseen. Saaren keskiosat kuuluvat muutamalle maanomistajalle. Saareen ei tule tietä eikä saaressakaan kulje tietä. Ranta-asukkaat, joiden vapaa-ajan asuntoja on lähes 50, liikkuvat siten veneillä. Iso-Poron ja sen länsipuolella olevan Vähä-Poron välistä kulkee vesiväylä.[2][4]
Historiaa muokkaa
Vuodelta 1884 olevassa Pohjois-Päijänteen purjehdusliikenteen vesistökartassa saaren karttanimi on ”Porosaari” [5]. Saari kuului Jyväskylän maalaiskuntaan vuoden 2008 kuntainliitokseen asti. Saaren korkeimmalle kohdalle on merkitty muinaisjäännös. Näitä lapinraunioiksi kutsuttuja kiviröykkiöitä tai hautauksia ajoitetaan myöhäiselle kividaudelle ja varhaismetallikaudelle. Julius Ailio suoritti siellä koekaivauksen vuonna 1912, ja hänen muistiinpanojensa mukaan kiviraunio sijaitsi saaren eteläkärjessä. Kiviraunio oli tunnettu 1880-luvulta asti, ja se oli Aulion mukaan hajotettunakin 7,0 × 7,2 metrin kokoinen ja 0,6 metriä korkea. Myöhemmissä, vuosien 1969 ja 1987 tutkimuksissa, sitä ei kuitenkaan löydetty sieltä. Sen sijaan saaren huipulta löytyi Anja Sarvaksen mukaan ”kolme pienehköä, kekomaista kiviröykkiötä, kolmion muotoon asetettuina 2–3 m päässä toisistaan. Röykkiöt olivat vasta vähän sammaloituneita ja vaikuttivat melko uusilta. Röykkiöiden muodostaman kolmion keskipisteessä oli rautapultti; kyseessä lienee siis jonkinlainen kiintopiste tms.”[6]
Huomautukset muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Paikkatieto: Iso-Poro, paikkatietoalusta.fi, viitattu 8.9.2019
- ↑ a b c d e f Iso-Poro, Jyväskylä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Iso-Poro, Jyväskylä (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Iso-Poro, Jyväskylä (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Meriluoto, Timo: Jyväskylä-Muuratsalo (JPG), 1884, Vesistökarttojen pienennökset, viitattu 14.9.2019
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Iso-Poro Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
