Iskelmäelokuva
Iskelmäelokuva on eräs musiikkielokuvan alalaji. Tyypillisesti iskelmäelokuvassa on iskelmäesitysten oheen limitetty löyhä romanttisväritteinen juoni. Pääosien esittäjät ovat iskelmätaiteilijoita, jotka faktisesti esiintyvät omana itsenään.[1]
Historia
muokkaaIskelmäelokuvia on tehty etenkin Saksassa, ja myös Suomessa, missä ne olivat suosittuja 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa. Suomalaisia iskelmäelokuvia on kotimaassaan pidetty varhaisimpina kokeiluina nuorisokulttuurin kaupallisen arvon määrittämiseksi. Nuorisokapinallisuuden sijasta tyylilaji on melko konservatiivinen, eikä se kyseenalaista vallitsevaa aikuiskulttuuria.[1] Saksankielisen iskelmäelokuvan tähtiä ovat olleet muun muassa Freddy Quinn ja Caterina Valente, suomenkielisen puolestaan Laila Kinnunen, Lasse Liemola ja Pirkko Mannola.
Suomalainen iskelmäelokuvatuotanto
muokkaaSuomessa iskelmäelokuvien taiteelliseen laatuun ei juuri panostettu. Poikkeuksena olivat tanssikohtaukset, joissa esiintyi muun muassa Suomen Kansallisoopperan tanssijoita, kuten Heikki Värtsi; koreografioista vastasi muun muassa Airi Säili. Henkilöohjaus oli minimaalista, iskelmälaulajat saivat esittää numeronsa vuorotellen ja juonet olivat kioskikirjallisuuden tasoa. Käsikirjoittajat eivät kiinnittäneet huomiotaan juonen kehittelyyn ja dramaturgiaan - iskelmäelokuvista muotoutui filmattua estradiviihdettä, jossa katsojat pääsivät seuraamaan aikansa suosittuja iskelmätähtiä valkokankaalla. Iskelmäelokuvien tärkein tehtävä oli tuottaa mahdollisimman paljon rahaa elokuvayhtiöille. Kriitikot teilasivat iskelmäelokuvat yksi toisensa jälkeen, mutta sillä ei ollut vaikutusta elokuvien kaupalliseen suosioon.[2]
Suomen kansallisfilmografian mukaan suomalaisia iskelmäelokuvia tehtiin seitsemän kappaletta 1950- ja 1960-luvuilla.
Saksankielisiä iskelmäelokuvia
muokkaaSuomenkielisiä iskelmäelokuvia
muokkaa- Suuri sävelparaati (1959)
- Iskelmäketju (1959)
- Iskelmäkaruselli pyörii (1960)
- Tähtisumua (1961)
- Toivelauluja (1961)
- Lauantaileikit (1963)
- Topralli (1966)
Toisinaan myös Nuoruus vauhdissa (1961) on luettu iskelmäelokuvien joukkoon. Se eroaa kuitenkin muista genren teoksista verraten vähäisen musiikkipitoisuutensa takia: elokuvassa kuullaan seitsemäntoista musiikkikappaletta, kun muissa iskelmäelokuvissa niitä on jopa useita kymmeniä. Nuoruus vauhdissa -elokuvan juonenkehittely on huolitellumpaa kuin tyylipuhtaissa iskelmäelokuvissa.[3] Vuonna 1991 valmistui iskelmäelokuvia nostalgisoiva Iskelmäprinssi, jonka tapahtumat ajoittuvat 1960-luvun alkuun.
Lähteet ja viitteet
muokkaa- Lampila, Hannu-Ilari: Pirkko Mannola, © Hannu-Ilari Lampila, Pirkko Mannola ja WSOY 2005, ISBN 951-0-30194-9
- ↑ a b http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/taite/vk/karja/varmuude.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pirkko Mannola, s. 164 ja 165
- ↑ http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/taite/vk/karja/varmuude.pdf#search=%22Rami%20Sarmasto%22 (Arkistoitu – Internet Archive)