Isaak Levitan
Isaak Iljitš Levitan (ven. Исаа́к Ильи́ч Левита́н; 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1860 Kybartai – 4. elokuuta (J: 22. heinäkuuta) 1900 Moskova) oli venäläinen taidemaalari, joka oli peredvižnikkien eli Vaeltajiksi kutsutun, kiertäviä taidenäyttelyitä järjestäneen taiteilijayhdistyksen jäsen. Hän tuli tunnetuksi realistisella ja koruttomalla maisemamaalauksellaan. Hänen maalauksissaan alakuloinen luonnonlyriikka sai yleisinhimillisen merkityksen; inhimillinen suuruus ylitti henkisen ahdistuksen.
Isaak Levitan | |
---|---|
Valentin Serov, Isaak Levitan, 1893 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. elokuuta 1860 Kybartai, Liettua |
Kuollut | 4. elokuuta 1900 (39 vuotta) Moskova, Venäjä |
Kansalaisuus | venäläinen |
Taiteilija | |
Ala | taidemaalari |
Taidesuuntaus | realismi |
Levitan syntyi Liettuassa juutalaiseen perheeseen, jonka mukana hän muutti vuonna 1870 Moskovaan. Hän aloitti uransa varhain, ja töitä oli julkisesti näytteillä jo vuonna 1877. Hänen uransa jatkui menestyksekkäänä läpi 1880–1890-lukujen, ja sen katkaisi vasta sairauden aiheuttama kuolema elokuussa 1900, jolloin taiteilija oli 39 vuoden ikäinen.
Levitan piti itse tärkeimpänä työnään monumentaalista maalausta Ikuisen levon aika: ”Siinä olen kokonaisvaltaisesti mukana, siinä on minun psyykeni ja koko minun sisimpäni.”[1]
Levitan oli maailmankuulu jo vuonna 1897, jolloin hänet valittiin Münchenin Sezessionin jäseneksi. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1898 ja hänet kutsuttiin johtamaan Moskovan maalaus-, kuvanveisto- ja rakennustaiteen opiston maisemaluokkaa. Hän ei mennyt koskaan naimisiin ja kuoli lapsettomana. Levitan haudattiin juutalaiselle hautausmaalle Dorogomilovoon, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin huhtikuussa 1941 Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan.
Isaak Levitanin maalauksia
muokkaa-
Aurinkoinen päivä, 1876
-
Syyspäivä, 1880
-
Kevät Italiassa
-
Koivikko, 1885–1889
-
Sateen jälkeen. Plöss, 1889.
-
Kevättulva
-
Iltakellot, 1892
-
Vladimirka, 1892
-
Ikuisen levon aika, 1894
-
Maaliskuu, 1895
-
Kultainen syksy, 1895
-
Lumpeet, 1895
-
Hiljaisuus, 1898
-
Päivänkoite, 1900
Lähteet
muokkaa- ↑ Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide, s. 151.