Isaak Levitan
Isaak Iljitš Levitan (ven. Исаа́к Ильи́ч Левита́н; 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1860 Kybartai – 4. elokuuta (J: 22. heinäkuuta) 1900 Moskova) oli venäläinen taidemaalari, joka oli peredvižnikkien eli Vaeltajiksi kutsutun, kiertäviä taidenäyttelyitä järjestäneen taiteilijayhdistyksen jäsen. Hän tuli tunnetuksi realistisella ja koruttomalla maisemamaalauksellaan. Hänen maalauksissaan alakuloinen luonnonlyriikka sai yleisinhimillisen merkityksen; inhimillinen suuruus ylitti henkisen ahdistuksen.
| Isaak Levitan | |
|---|---|
 Valentin Serov, Isaak Levitan, 1893 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. elokuuta 1860 Kybartai,  Liettua |
| Kuollut | 4. elokuuta 1900 (39 vuotta) Moskova,  Venäjä |
| Kansalaisuus | venäläinen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| Taidesuuntaus | realismi |
Levitan syntyi Liettuassa juutalaiseen perheeseen, jonka mukana hän muutti vuonna 1870 Moskovaan. Hän aloitti uransa varhain, ja töitä oli julkisesti näytteillä jo vuonna 1877. Hänen uransa jatkui menestyksekkäänä läpi 1880–1890-lukujen, ja sen katkaisi vasta sairauden aiheuttama kuolema elokuussa 1900, jolloin taiteilija oli 39 vuoden ikäinen.
Levitan piti itse tärkeimpänä työnään monumentaalista maalausta Ikuisen levon aika: ”Siinä olen kokonaisvaltaisesti mukana, siinä on minun psyykeni ja koko minun sisimpäni.”[1]
Levitan oli maailmankuulu jo vuonna 1897, jolloin hänet valittiin Münchenin Sezessionin jäseneksi. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1898 ja hänet kutsuttiin johtamaan Moskovan maalaus- kuvanveisto- ja rakennustaiteen opiston maisemaluokkaa. Hän ei mennyt koskaan naimisiin ja kuoli lapsettomana. Levitan haudattiin juutalaiselle hautausmaalle Dorogomilovoon, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin huhtikuussa 1941 Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan.
Isaak Levitanin maalauksiaMuokkaa
Aurinkoinen päivä, 1876
Syyspäivä, 1880
Kevät Italiassa
Koivikko, 1885-1889
Sateen jälkeen. Plöss, 1889.
Kevättulva
Iltakellot, 1892
Vladimirka, 1892
Ikuisen levon aika, 1894
Maaliskuu, 1895
Kultainen syksy, 1895
Lumpeet, 1895
Hiljaisuus, 1898
Päivänkoite, 1900
LähteetMuokkaa
- ↑ Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide, s. 151.