Irma Kerppola-Sirola
Irma Helena Kerppola-Sirola[1] (9. maaliskuuta 1930 Helsinki – 18. joulukuuta 2021 Helsinki)[2] oli suomalainen lääkäri ja kirjailija.[3]
Henkilöhistoria muokkaa
Kerppola-Sirolan isä oli professori William Kerppola ja äiti Irja Herlin. Hänen puolisonsa vuodesta 1955 oli lääketieteen tohtori Kari Erkki Olavi Sirola.[1] Kirjailija Harri Sirola oli heidän poikansa.[3] Kerppola-Sirola tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1948 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1951. Sisätautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai 1961. Lääkärin uransa alkuvuosina Kerppola-Sirola toimi HYKSin palveluksessa.[1]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
Kerppola-Sirola käsitteli teksteissään paljon kuolemaa, jopa itsemurhaa.[3] Hän kirjoitti kolumneja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen vuosina 1983–1985, niitä on julkaistu teoksessa Sirola, Sirola, Sirola (Vesl, 2011).
Teokset muokkaa
- Pojat uittavat laivoja. Karisto, 1968.
- Ammattini on lääkäri. Karisto, 1971.
- Värssykirja Martti Mikaelille, Karisto, 1975. ISBN 951-23-0880-0
- Ihmisen ääni, WSOY, 1978. ISBN 951-0-08859-5
- Teerunoja, Porvoo ; WSOY, 1980. ISBN 951-0-10110-9
- Kirjeitä R:lle, WSOY, 1981. ISBN 951-0-10823-5
- Ruusujen matematiikka ja muita esseitä, WSOY, 1985. ISBN 951-0-12932-1
Antologia muokkaa
- Sirola, Sirola, Sirola (Vesl, 2011). Sisältää Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuosina 1983–1985 julkaistuja kolumneja
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 608. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Sirola, Kiira: Muistokirjoitus | Irma Kerppola-Sirola 1930–2021 Helsingin Sanomat. 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ a b c Äiti, jonka sydän särkyi, Yle Elävä arkisto, viitattu 5.11.2014