Iranin avaruusohjelma

Iranin avaruusohjelma pyrkii tekemään Iranin islamilaisesta tasavallasta varsinaisen avaruusmaan, ts. maan, joka pystyy laukaisemaan omalla kantoraketilla omia satelliitteja.

Pyrkimys riippumattomuuteen lännestä

Iranin avaruusohjelma on ollut Iranin puolustusministeriön vetämä. Suuri osa teknologiankehityksestä liittyy kantoraketin kehittämiseen keskimatkan ohjuksesta. Ohjelma vaikuttaa samankaltaiselta kuin Yhdysvaltain avaruusohjelman alku 1950-luvun jälkipuolella.

Sen tavoitteena on kaukokartoituskapasiteetin hankkiminen ja teknologisen kyvyn näyttäminen. Ilmeisesti kyse on 1990-luvun lopusta näkyviin nousseesta toisesta avaruuskilvasta, jota käydään Euroopan unionin ja Yhdysvaltain ulkopuolella. Tätä länsimaiden avaruustoimijat ovat pyrkineet – toistaiseksi tuloksettomasti – käyttämään omien avaruusbudjettiensa edelleen kasvattamiseen.

Marraskuussa 2012 Iran ehdotti ECO-maille yhteisten tietoliikennesatelliittien rakentamista. ECO on vuonna 1985 perustettu hallitustenvälinen organisaation, johon kuuluvat Iran, Pakistan ja Turkki (perustajajäsenet) sekä Afghanistan, Azerbaijan, Kazakhstan, Kirgizstan, Tajekistan, Turkmenistan ja Uzbekistan.

Satelliitit

Vuonna 2005 Iranin ensimmäinen satelliitti, Sina-1, laukaistiin Venäjältä. Kantoraketti vei avaruuteen useita mikrosatelliitteja, muun muassa Norjan NCuben. Iranista tuli 43. (?) maa, jolla on avaruudessa kotimaassa toteutettu satelliitti.

Sinah-2-satelliitin suunniteltu laukaisuajankohta oli vuonna 2008, laukaisu piti tehdä venäläisellä kantoraketilla (toteutuiko laukaisu?).

Kolmas kehitteillä oleva satelliitti oli Mesbah, joka rakennettiin italialaisessa Carlo Cavazzi -yhtiössä. Se aiottiin laukaista alun perin iranilaisella kantoraketilla, sittemmin venäläisellä raketilla. Satelliittia ei koskaan toimitettu Italiasta asiakkaalle, Iraniin, ja vuoden 2011 alkupuolella Iran vaati satelliittiaan. Sittemmin Iran on Mesbahin pohjalta rakentanut Mesbah-2-satelliittia. Joulukuussa 2009 mm. www.spacedaily.com julkisti Iranin aikovan laukaista maaliskuussa 2011 itse kehittämänsä alle 100-kiloisen matalan kiertoradan Mesbah-2-tietoliikennesatelliitin omalla Safir-2-kantoraketillaan Semnanin avaruuskeskuksesta Teheranin eteläpuolelta. Mesbah-1 tuhoutui erään tiedon mukaan 2005 epäonnistuneessa laukaisussa. Venäjä oli väitetysti kieltäytynyt laukaisemasta sitä.

Rasad 1 ("Havainto") kaukokartoitussatelliitti laukaistiin 12. kesäkuuta 2011 Iranin omasta laukaisukeskuksesta iranilaisella Safir-kantoraketilla.

Elokuussa 2011 Iran ilmoitti laukaisevansa piakkoin Sharif-nimisen piensatelliitin. Joulukuun lopussa 2012 Iran ilmoitti laukaisevansa satelliitteja vuoden 2013 alussa: Nahid ja Fajr (Aamunkoitto, kaukokartoitussatelliitti) sekä Sharifsat satelliitit laukaistaan ennen maaliskuun loppua Imam Khomeini-avaruuskeskuksesta.

Suunnitelmia

Iranin on väitetty aikovan luoda islamilaisen miehitettyjen lentojen avaruusohjelman vuoteen 2020 mennessä.

Vuoden 2009 lopussa Iranin seuraavaksi toteutettava satelliitti on Toloo (Aamu). Se esiteltiin medialle helmikuussa 2010, mutta sitä ei ole laukaistu vuoden 2011 alkuun mennessä.

Muita kehitettäviä satelliitteja ovat olleet ZS4, SM2S ja Sepehr.

Iranilla oli julkistettuna tavoitteena laukaista viisi satelliittia vuoteen 2010 mennessä. Useimmat niistä ovat kaukokartoitussatelliitteja kuten Sina-1. Tätä pyrkimystä on verrattu mediassa Israelin vakoilusatelliittikapasiteettiin Keski-idän alueella.

17. elokuuta 2008 Iranin Al-Alam-televisiokanavalla näytettiin Safir ("Suurlähettiläs") kantoraketin laukaisu, joka kuljetti Omid-satelliitin ("Toivo") mallineen, jollaisia muun muassa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto käyttivät satelliittiohjelmiensa alussa. Iranin puolustusministeri Mostafa Mohammad Najjar ilmoitti maanantaina 18.9.2008, että kantoraketti pystyy laukaisemaan pienen satelliitin matalalle kiertoradalla. Yhdysvaltalainen Spacedaily-sivusto puhui tästä sekä uhkana (linkittäen ydinuhkaan: "add to international concerns about Iran's nuclear programme") että vähätellen rakettia ("home-built rocket"). Israelilainen kommentaattori arveli Iranilla olevan vielä pitkä tie satelliitin toteutukseen, vaikka pieniä satelliitteja on vuosikymmeniä rakennettu muun muassa muutaman miehen harrastajaporukoilla ympäri maailmaa. Satelliittitoimintaa varten Iran rakensi maa-aseman, joka aloitti toimintansa helmikuussa 2008. Iranin avaruusjärjestön johtaja Reza Taghipour ilmaisi koelaukaisun jälkeen, että Iran kaavailee useiden satelliittien toteuttamista. Mukana on muun muassa seitsemän iranilaista yliopistoa, jotka kehittelevät omia mikrosatelliittejaan. Besharat ("Hyvä uutinen") satelliitin rakentaminen on alkamassa.

Lokakuun alussa vuonna 2008 Iranin presidentti julkisti, että maa aikoo tehdä ensimmäisen 700 kg painavan satelliittinsa laukaisun omalla kantoraketillaan. Iranin mukaan se teki elokuussa 2008 satelliittimallineen onnistuneen koelaukaisun. Vuonna 2008 Iranin ja Kiinan yhteinen satelliitti (nimi?) laukaistiin Kiinasta kiinalaisella kantoraketilla.

Tammikuussa 2009 Iranin avaruusjärjestön johtaja Reza Taqipour ilmoitti Iranin laukaisevan kokonaan iranilaisen satelliitin 19. tai 20. maaliskuuta 2009. Omid-nimisen satelliitin laukaisu tapahtui helmikuun alussa vuonna 2009. Sen jälkeen Iran kertoi rakentavansa seitsemää satelliittia, joista neljä on mikrosatelliitteja ja kolme on geostationaarisen kiertoradan tai muun korkean kiertoradan satelliitteja.

Tammikuussa 2010 Iranin esitteli kolmea rakenteilla olevaa satelliittiaan. Esittely toistui vuoden 2011 alussa:

• Navid-e Elm va Sanat – tiedesatelliitti
• Zafar ("Voitto", nimi liittyy Iranin islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979), kaukokartoitussatelliitti, jonka resoluutio on 80 metri
• Rasad 1 ("Havainto") – kaukokartoitussatelliitti
• Fajr ("Aamu") – kaukokartoitussatelliitti, joka kykenee muuttamaan lentorataansa
• kantoraketti Safir 1B ("Suurlähettiläs")
• Kavoshgar 4 ("Explorer"), joka on tehty kuljettamaan eläimiä kiertoradalla siten, että ne saadaan palautettua maahan elävinä
• Ya Mahdi on kokeellinen tietoliikenne- ja kaukokartoitussatelliitti
• Mesbah-2 on matalan kiertoradan tietoliikennesatelliitti (store and forward)
• Toloo on tiedustelusatelliitti. Kaksi näistä aiotaan laukaista ennen iranilaista vuoden vaihdetta eli 20. maaliskuuta 2011 mennessä.

Huhtikuussa 2010 Iranin viestintäministeri Mohammad Hosseinpour ilmoitti Iranin laukaisevan vuonna 2010 kaksi tietoliikennesatelliittia. Tämä ei toteutunut.

Helmikuussa 2011 Iran käynnisti ensimmäisen satelliittikuvakeskuksensa, jolla se valmistautuu vuonna 2011 toteuttavaan kaukokartoitussatelliittimissioon.

Huhtikuussa 2020 Iranin vallankumouskaarti laukaisi ensimmäisen sotilaallisen satelliittinsa onnistuneesti avaruuteen. Se laukaisi sen Markazin autiomaasta Qassed-kantoraketilla. Vallankumouskaartin mukaan satelliitti saatiin 425 kilometrin korkeuteen.

Miehitetyt lennot?

Iranin tietotoimisto IRNA julkisti 21. marraskuuta 2005, että Iran suunnittelee myös miehitettyjä lentoja ja kehittää pientä miehitettyä avaruusalusta ja avaruuslaboratoriota. Lokakuun alussa 2008 Iranista uutisoitiin jälleen läntisissä lähteissä, että maalla on aikomus lähettää oma avaruuslentäjä 2010-luvulla . Osin tämä on merkki rakettitekniikan ja avaruusalustekniikan kypsymisestä tasolle, jolla mikä tahansa suurempi maa pystyy toteuttamaan esim. miehitetyn avaruuslennon.

Mohammad Ebrahimi, Iranin ilmailu- ja avaruustekniikan tutkimusinstituutin varajohtaja, kertoi joulukuun 2008 alussa, että Iran aikoo tehdä rakettikokeita, joissa laukaistaan eläimiä 50–200 km korkeille ballistisille lennoille. Rakettina olisivat Kavoshgar (Explorer eli tutkimusmatkailija) 3 ja 4 raketit. Iran laukaisi Kavoshgar 2 -raketin onnistuneesti 26. marraskuuta 2008. Siinä oli koeosa ja sen paluujärjestelmä (laskuvarjo jne.) Tämä raketti teki yläilmakehän mittauksia ja jonkin tähtitieteellisen kokeen. Raketti omaa niin pienen nostokyvyn, ettei se voi kuljettaa ihmistä avaruuteen tai merkittävää aselastiakaan.

Iranin avaruusjärjestön johtaja Reza Tagipur ilmoitti helmikuussa 2009, että Iran pyrkii laukaisemaan miehitetyn avaruusaluksen vuonna 2021. Aikataulun katsottiin lausumassa olevan samankaltainen kuin Kiinan kansantasavallala ja Intialla, joilla kesti 15 vuotta saavuttaa kyky tehdä miehitettyjä lentoja. Lausuma ei ole aivan oikea: Kiinalta vain yli 20 vuotta taikonautin lentoon ensimmäisestä satelliitista. Kiinakin arveli 1970-luvulla, että miehitetty lento tapahtuu pikapuolin. Toisaalta vaurastuville maille, jotka joutuvat elämään länsimaiden teknologiavientirajoitusten alaisina, täten osin ulkoapäin suljettu talous pystyy ja haluaa nykyaikana kehittämään teknologiansa itse - Etelä-Afrikka oli tästä eräs esimerkki 1970-luvun lopussa.^selvennä

Helmikuun alussa 2010 Iran laukaisi Kavoshgan 3-raketilla 2.2.2010 matalalle maata kiertävälle radalle kapselissa eläimiä (rotta, kaksi kilpikonnaa ja mato). Se voidaanko luotainraketilla nousta kiertoradalle ei selvinnyt artikkelista. Kyseessä on voinut olla ballistinen lento tai sitten koe-eläimet kuolivat kokeessa, mikä on koe-eläimille tyypillinen kohtalo. Tämä lento tehtiin yksi vuosi myöhemmin kuin Iranin satelliitin laukaisu.

Kesällä 2010 Iranin presidentti ilmoitti Iranin aikaistavan miehitettyä avaruusohjelmaansa siten, että iranilainen avaruuslentäjä lentää vuonna 2019 eikä 2024.

Kantoraketti

Iran hankki 1990-luvulla ohjusteknologiaa muun muassa Ukrainasta. Sittemmin Yhdysvallat on väittänyt teknologiaa hankitun myös Pohjois-Koreasta muistuttaen ihmisten mieliin sen lanseeraaman toisen maailmansodan terminologiasta kehitetyn "pahan akselin"-käsitteen.

Shahab-4-kantoraketti on kehitteillä ja ilmeisesti juuri sen onnistunut koelaukaisu 150 km:n korkeuteen tapahtui 24. helmikuuta 2007. Lento oli joko luotainraketin lento tai todennäköisemmin kantoraketin koelento. Iranin on kerrottu kehittävän kahta kantorakettia.

3. helmikuuta 2008 Iran laukaisi Kavoshgar 1 -kantorakettinsa avaruuteen. Kyseessä oli alkukesää 2008 aiotun satelliittilaukaisun vaatima testilaukaisu. Elokuussa 2008 Iran teki Safir-raketin laukaisukokeen, sillä voidaan laukaista mikrosatelliitti. Marraskuussa 2009 Iran teki onnistuneen raskaamman Kavoshgar 2 (Explorer 2) raketin koelaukaisun. Seuraava rakettilaukaisu tapahtunee maaliskuussa 2010, sen tiedehyötykuorma putoaa takaisin maahan ja jarrutetaan laskuvarjolla.

Vuoden 2010 lopulla Iranin viestintä- ja informaatioteknologiaministeri Reza Taqipour ilmoitti Iranin aikeesta rakentaa toinen avaruuskeskus, jolla on vähemmän maantieteellisiä rajoitteita kuin Semnanin alueella sijaisevassa keskuksessa.

16. maaliskuuta 2011 Iran ilmoitti tehneensä Kavoshgar 4 -kantoraketin koeleukaisun 120 km radalle. Se kuljetti kapselin, jossa on pieniä koe-eläimiä. Lento edeltää (ehkä pitkälläkin aikavälillä) Iranin kaavailemia miehitettyjä lentoja.

Helmikuussa 2012 Iran on julkistanut aikeensa rakentaa avaruuskeskus suurempien kantorakettien, joilla voisi laukaista avaruuteen 1000 kg painavia satelliitteja, laukaisuja varten.

Kantoraketit

• Safir

• Simorgh (myös nimellä Safir-2)

Suurvaltapolitiikan syytökset

Yhdysvallat on Iranin ohjusten kehittymiseen vedoten uhannut perustaa kaksi omaa ohjustorjuntatukikohtaa Euroopan unionin alueelle, Puolaan ja Tšekkiin. Israel on perustellut omien ohjustorjuntaohjustensa määrällistä kehittämistä Iranin uhalla.

Yhdysvaltain uutisointi oli aluksi sotilaallista uhkakuvaa luova ja sitten painotti laukaisukokeen epäonnistumista.

3. helmikuuta 2008 tehdyssä kantoraketin koelaukaisussa syntyi perinteinen sanomienvaihto Iranin ja Yhdysvaltain välillä. Yhdysvallat puhui ballistisen ohjuksen laukaisun olleen "unfortunate" ja Iranin presidentti siitä, että maille on tärkeää tuntea pystyvänsä toteuttamaan asioita.

Mesbah-2:n vuoden 2011 laukaisuaie kytkettiin joulukuussa 2009 läntisessä uutisoinnissa Iranin uraanin rikastamiseen, siihen, että Venäjä ei myynyt Iranille ilmatorjuntaohjuksia, Israelin väitteisiin, että Mesbah-2 vakoilee juutalaisvaltiota ohjustensa maaleihin ohjaamiseen, Yhdysvaltojen talouspakotteiden uhmaamiseen jne.

Helmikuussa 2010 Iranin esitellessä kolmen kehittämänsä satelliitin mallineita, länsimainen viesti oli

• tiedustelusatelliittina CCD-kameralla varustettu satelliitti on alkeellinen (engl. rudimentary)
• satelliittien 1000 km korkea kiertorata luo uhan ydinaseen räjäyttämiselle avaruudessa, jos Iranilla olisi kevyt ydinase – uhkaa perusteltiin Yhdysvaltain 1960-luvun alun ydinräjäytyskokeilla avaruudessa. Kaikki Iranin esittelemät satelliitit painoivat alle 200 kg. .

Heinäkuussa 2010 Israelin laukaistessa Ofeq 9 -vakoilusatelliittinsa, yhdysvaltalaisessa uutisoinnissa mainittiin Israelin huoli Iranin ydin(energia)ohjelmasta, Iranin ohjuksista ja "juutalaisen valtion jatkuvista uhkauksista" ja Israelin ennakkoiskukyvystä ("pre-emptive strikes") Iraniin.

Heinäkuussa 2010 BBC:n uutisointi Iranin ilmoituksesta laukaista avaruuslentäjiä avaruuteen vuonna 2019 päättyi kommenttiin "Then again, Amadinejad apparently didn't say anything about bringing them home safely."

Vuonna 2011 länsimaat ovat aloittaneet ITUssa kampanjan Iranin Zohreh-2-tietoliikennesatelliitin paikan valtaamisesta länsimaiselle satelliitille. Asiallisesti ITU on oikeassa – Zohreh-2 ei ole täyttänyt lupaehtoja, mutta jopa Yhdysvaltain edustaja ITUssa on ollut Iranin asian puolella!

Aiheesta muualla

• Iran space program (englanniksi)
• Shahab SLV (englanniksi)
• Iran plans second satellite launch^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)