Iran Barkley
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Iran "The Blade" Barkley (s. 6. toukokuuta 1960 Bronx, New York) on yhdysvaltalainen entinen raskaansarjan ja keskisarjan nyrkkeilijä. Hänen uralleen mahtui niin pitkiä voittosarjoja kuin nöyryyttäviä tappioitakin. The Ring -lehti nimesi hänet vuoden palaajaksi (Comeback of the Year) vuonna 1992.[1] Tällä hetkellä Barkley asuu New Yorkissa.
| Iran Barkley | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1960 Bronx, New York |
| Kansalaisuus | Englanti |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Blade |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 63 |
| Voitot | 43 |
| – tyrmäysvoitot | 27 |
| Tappiot | 19 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
Amatööriura muokkaa
1981 New Yorkin kultainen hanska - kilpailussa (golden gloves) hän saavutti hopeaa keskisarjassa.[1] Finaalissa hänet kukisti kivikova Dennis Milton.
1981: Empire state - kilpailut: Kultamitali lätkähti kaulaan.[1] (165 lbs)
1982: Copenhagen boxing cub: pronssimitali.[1] (165 lbs)
1982: World amateur championship: pronssia.[1]
Ammattiura muokkaa
Vuonna 1982 Barkley aloitti myös vakavan nyrkkeilyn ja riisui paidan päältään. Ensimmäisessä ottelussaan hän kukisti vaivattomasti Larry Jordanin ottelun vanhettua toiseen eräänsä. Seuraavassa ottelussa hän tyrmäsi avauserässä debyyttiotteluaan tehneen Bruce Starlingin. Ensimmäisen tappionsa Barkley koki vuonna 1983, kun siihen asti kohtalaisen heikosti menestynyt yhdysvaltalainen Osley Silas kukisti hänet pistein neljän erän kamppailun jälkeen.
Tämän jälkeen ura jatkui hetken aikaa menestyksekkäästi, mutta ei pitkään: Kokenut, mutta ei kovinkaan vakuuttava Robbie Sims yllätti nuoren Barkleyn, ja kaikkien yllätykseksi tyrmäsi hänet ottelun vanhettua kuusi (6) erää. Seuraavaan otteluunsa Barkley tuli sisuuntuneena, ja voitti lähes puhdaslistaisen Esteban Pizzarron pistein kymmenen erän kovan kamppailun jälkeen. Menestystä ei kestänyt kuitenkaan pitkään. Vuonna 1984 hän kohtasi puhdaslistaisen Eddie Hallin, joka iski nopeita iskusarjojaan Barkleyhin vetäytyen tämän jälkeen pois. Barkley jahtasi Hallia minkä kerkesi, mutta poistui kehästä tappion kärsineenä kahdeksan erän jälkeen.
Seuraava huomionarvoinen ottelu Barkleyllä oli vuonna 1986, kun hän kohtasi härkämäisen James Kinchenin, joka oli siihenastisella urallaan kärsinyt vain yhden tappion tyrmäten kovia taistelijoita armottomalla päällekäymisellään. Häntä ei ollut ikinä tyrmätty, eikä siihen kyennyt Barkleykään. Barkleyn onnistui paiskata ottelun 8. erässä Kinchen kumoon, mutta tyrmäystä ei sen ottelun aikana päästy näkemään, vaan Barkley juhli pistevoittoa railakkaasti täysien erien jälkeen.
Ura jatkui hetken hienosti, mutta jokainen kohtaa urallaan itseään kovempia miehiä, ja Barkleyn kukisti vuonna 1987 italialainen Sumbu Kalambay pistein täysien erien jälkeen. Vuonna 1988 Barkley järjesteli mahtavan yllätyksen tyrmäämällä kivikovan Thomas Hearnsin vain kolmen erän kamppailemisen jälkeen. Ottelu Hearnsia vastaan valittiin vuoden yllätys - nyrkkeilyotteluksi.[1]
Ura kääntyi välillä laskuun Barkleyn siirtyessä sarjaa alemmas. Seuraavana vastustajana toimi teräsnyrkkinen WBC liiton keskisarjan silloinen mestari Roberto Duran. Duran vei Barkleytä mielensä mukaan. Barkleyn onnistui silti selvitä täydet erät, vaikka hän käväisikin huilaamassa kanveesissa 11.erän aikana.[2] Ring Magazine valitsi ottelun vuoden otteluksi.[2]
Seuraavassa ottelussa Barkley jatkoi keskisarjassa. Vastakkaisessa kulmauksessa häntä tuijotti itse Michael Nunn. Ottelussa oli panoksena IBF - liiton tunnustama mestaruusvyö. Barkley ei kovasta yrittämisestä huolimatta saanut himottua mestaruusvyötä itselleen, vaan joutui antautumaan kovemmalleen, mutta hän selvisi täydet erät.
Nyrkkeilyura jatkui keskisarjassa seuraavassakin ottelussa, ja vastakkaisessa kulmauksessa häntä tuijotti WBO liiton mestari Nigel Benn, jonka lista oli lähes tahraton. Barkleyllä ei ollut pienintäkään sananvaltaa ottelussa, vaan Benn jyräsi hänen ylitseen kaatamalla hänet kolmesti ensimmäisen erän aikana.[3]
Barkley ei tästä lannistunut, vaan jatkoi uraansa. Seuraava ottelu kävi lähinnä lämmittelystä pitkässä tappioputkessa ollutta Juan Hernandezia vastaan. Barkley voitti tämän koitoksen tuomariäänin.
Seuraava kovempi ottelu Barkleyn uralla käytiin vuonna 1992. Vastakkaiseen kulmaukseen asteli päättäväisyydestään, ja iskunkestostaan tunnettu Thomas Hearns. Ottelussa oli panoksena IBF - liiton kevytraskassarjan tunnustama mestaruusvyö. Barkley kävi hurjaan hyökkäykseen ensimmäisestä konginkilahduksesta lähtien, ja voitti ottelun kaikin tuomariäänin 12. erän jälkeen.
Seuraavan kovemman ottelunsa Barkley kävi vuonna 1993. Vastakkaiseen kulmaukseen asettui monien sotien kovettama James Toney. Barkley teki parhaansa, mutta se ei riittänyt: Hän hävisi omien avustajiensa keskeyttäessä ottelun 10. erän jälkeen Toneyn hyväksi. Seuraavan tappionsa Barkley kärsi vielä samana vuonna: Andolpho Washington nujersi hänet keskeytyskuntoon ottelun ehdittyä 6. eräänsä.
Seuraavat ottelut olivat Barkleylle vaikeita: Hänen onnistui voittaa Rick Enis, ja Gary Butler, mutta voittamaton Henry Maske voitti hänet ottelun vanhettua 9. eräänsä. Tosca Petridis päätyi kovaan paikkaan kohdatessaan Barkleyn: Kyseessä oli hänen uransa toinen ottelu. Kaikkien yllätykseksi Petridis voitti kokeneen Barkleyn kuitenkin tuomariäänin. Seuraavassa ottelussaan Barkley lähinnä haki hukattua ottelutuntumaansa takaisin, ja voitti pelkkiä tappioita listalleen saaneen James Bakerin ottelun kestäessä alle erän.
Seuraavat 8 ottelua olivat pelkkää hukkaantuneen ottelutuntuman hankkimista, ja käsittivät lähinnä rankasti tappiollisen listan omaavia miehiä.
Barkley kohtasi vuonna 1998 kovaiskuisen Tony LaRosan, ja pahan selkäsaunan kärsittyään poistui kehästä 10 erän jälkeen. Barkleyn uran viimeinen voitto tuli vuonna 1998. Vastassa oli hyvin heikkotasoinen Caseny Truesdale. Ottelu päättyi 4. erässä.
Tämän jälkeen Barkley lähti alamäkeen, jota ei kyennyt oikaisemaan. Hän kärsi tappion voittamattomalle Tue Bjorn Thomsenille, kokeneelle Joey Guylle, ja Thomas Williamsille. Kolmanneksi viimeisessä ottelussaan Barkley otteli suomalaisen Tony Halmeen kanssa väliaikaisesta Amerikan raskaansarjan mestarin tittelistä, mutta kärsi tappion vankilasta vastapäässeelle miehelle Suomen Helsingissä. Toiseksi viimeisessä ottelussaan hänet voitti kehälegenda Trevor Berbick. Barkley yritti vielä kerran päästä voittoihin kiinni, mutta sotilaan voimat olivat uupuneet pahoin. Viimeisessä koitoksessaan hänet voitti Keith McKnight teknisellä tyrmäyksellä ottelun vanhettua 6. eräänsä asti.
Urallaan Barkley otteli yhteensä 63 ottelua, joista hän voitti 43. (KO27) Tappioita tuli 19 kpl (KO 7) lisäksi tuli 1 ratkaisematon. Kätisyydeltään Barkley on oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein Orthodox.