Intinktio
Intinktio (lat - kastaminen) on yksi ehtoollisen jakamismuoto. Intinktiossa ehtoollisleipä kastetaan viiniin ja siten ehtoolliselle osallistuja saa leivän ja viinin samanaikaisesti.[1]
Intinktioon viittaavia tekstejä löytyy 600-luvulta, mutta varsinaisesti käytäntö yleistyi lännen kirkossa sydänkeskiajalla. Intinktio on käytössä useissa läntisen perinteen kirkoissa.[2] Ortodoksiset kirkot jakavat myös ehtoollisen siten, että ehtoollisleipä on palasina ehtoollisviinissä ja se annetaan ehtoolliselle osallistujalle lusikalla.[3]
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa intinktion käyttämiseen ei ole sakramenttiteologisia esteitä. Useimmiten se tapahtuu siten, että ehtoollisen jakaja kastaa leivän viiniin ja jakaa sen suoraan ehtoolliselle osallistujan suuhun tai antaa sen hänelle käteen.[2]
Ruotsin kirkossa intinktio on yleisesti käytössä. Ehtoollisen jakaja antaa ehtoollisleivän ehtoolliselle osallistujan käteen ja tämä kastaa itse leivän ehtoollisviiniin joka on maljassa, kalkissa.[4] Intinktio on yleistynyt etenkin HIV-tartunnan ja erilaisten epidemioiden, kuten influessa ja pandemia aikana, jolloin yhteismaljasta juomista on kaihdettu leviämisvaaran takia [5] Ruotsin kirkossa intinktiota suositellaan sairaan ehtoollisella. Intinktio on tullut käyttöön vuoden 1986 Kirkkokäsikirjan myötä ja sitä suositellaan ns. yksityispikarien asemasta.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Intinktio Suomen ev. lut.kirkko. Arkistoitu 16.9.2021. Viitattu 16. 9. 2021.
- ↑ a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 101. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
- ↑ Ehtoollinen ortodoksi.net. Viitattu 17.9.2021.
- ↑ Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 179. Mitt i församlingen 1994:8. Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
- ↑ Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. Mitt i församlingen 1994:8. Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
- ↑ Karl-Gunnar Ellversson: Handbok i liturgik, s. 137. Verbum förlag AB, 2003. ISBN 91-526-2775-6. (ruotsiksi)