Indoparthialainen kuningaskunta
Indoparthialainen kuningaskunta oli alueita nykyisestä Pakistanista, Afganistanista ja Pohjois-Intiasta hallinnut parthialaistaustainen kuningaskunta ensimmäiseltä vuosisadalta toiselle vuosisadalle jälkeen ajanlaskun alun. Indoparthialainen kuningaskunta itsenäistyi parthialaisen satraappi Gondofareksen johdolla. Hänen seuraajansa hallitsivat noin sadan vuoden ajan, ennen kuin heidän alueensa liitettiin laajenevaan Kušan-valtakuntaan.
| Indoparthialainen kuningaskunta |
|
|---|---|
 Kuningaskunta laajimmillaan |
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Pääkaupunki | Taksila |
| Edeltäjä |
Parthia Indoskyytit |
| Seuraaja | Kušan-valtakunta |
Indoparthialaiset tunnetaan historiallisista kirjallisista lähteistä vain huonosti ja tärkein yksittäinen tiedonlähde heistä on heidän hallitsijoidensa lyömät kolikot.
Historia muokkaa
Indoparthialaiset mainitaan suoraan vain muutamissa kirjallisissa historiallisissa lähteissä. Indoparthialaisten hallitsijoiden lyömät kolikot ovatkin olleet tärkein heistä kertova historiallinen lähde.[1] Seleukideista irtautuneessa Parthiassa valtaan nousseet arsakidit olivat aloittaneet voimakkaan laajenemisen kuninkaansa Mithridateksen johdolla 160-luvulla eaa. ja lopulta parthialaiset ulottivat alueensa heitä edeltäneiden indoskyyttien hallitsemalle alueelle Pohjois-Intiassa ja Etelä-Afganistanissa.[2] Uusien alueidensa hallitsemiseksi parthialaiset perustivat alaisiaan kuningaskuntia ja yksi näistä muodostettiin sittemmän Sistanin alueelle ensimmäisen vuosisadan eaa. lopulla. Alueita hallitsi satraappi Gondofares ja hän levitti edelleen alueitaan Sistanista Arakhosian ja Gandharan alueelle Pakistaniin ja Pohjois-Intiaan. Vuoden 20 jaa. paikkeilla Gondofares julistautui itsenäiseksi. Hänen pääkaupunkinsa oli Taksila nykyisen Keski-Pakistanin eteläosissa.[3] Nimenä Gondofares on saattanut olla myös indoparthialaisen hallitsijasuvun dynastinen titteli.[4]
Gondofareksen seuraajat hallitsivat alueitaan noin sadan vuoden ajan. Arsakidit pitivät lopulta yllä rauhanomaisia suhteita kapinoineeseen provinssiinsa, mahdollisesti koska heillä ei ollut varaa sitoa joukkoja valtakuntansa kaakkoisrajalle. Vain muutaman hallitsijasukupolven jälkeen indoparthialaisista pohjoiseen muodostui kuitenkin uusi voimatekijä. He joutuivat pian sotimaan levittäytyviä kušanoja vastaan.[2] Ensimmäisen vuosisadan lopulla indoparthialaiset kärsivät useita tappioita kušanoille[3] ja he menettivät Intian jokilaaksojen alueet. Indoparthialaiset hallitsivat vielä Kabulin laaksoa, joka sekin menetettiin toisen vuosisadan loppuun mennessä. Indoparthialaisten kukistumisen jälkeen Kušan-valtakunnalla ei ollut merkittäviä sotilaallisia uhkatekijöitä lähipiirissään.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Christine Fröhlich: INDO-PARTHIAN DYNASTY Encyclopædia Iranica. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. s. 56-58, 62. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
- ↑ a b Parthian, Indo-Greek, Indo-Parthian, Yuezhi Invasion and Indo-Scythian Rule Cultural Property Training Resource Afganistan. Cemtcon, Historical/Cultural Advisory Group. Arkistoitu 25.11.2020. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Pierfrancesco Callieri: INDIA iv. RELATIONS: SELEUCID, PARTHIAN, SASANIAN PERIODS Encyclopædia Iranica. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)