Kansainvälinen merenkulkujärjestö
Kansainvälinen merenkulkujärjestö (engl. International Maritime Organization, IMO) on vuonna 1948 perustettu Yhdistyneiden kansakuntien alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö. Siitä käytettiin aiemmin nimeä Inter-Governmental Maritime Consultative Organization (IMCO).
| International Maritime Organization | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1959 |
| Tyyppi | YK:n erityisjärjestö |
| Toimiala | merenkulku |
| Päämaja |
 Lontoo, Britannia |
| Jäsenet | 170 jäsenvaltiota[1] |
| pääsihteeri |
Kitack Lim ( Etelä-Korea) |
| Kattojärjestö | Yhdistyneet kansakunnat |
| Aiheesta muualla | |
| www.imo.org | |
Järjestön pääkonttori on Lontoossa, mistä se hallinnoi jäsenmaiden hallitusten ja merenkulkualan yhteistyötä. Päätavoitteina ovat merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja liikenteen aiheuttaman merien saastumisen ehkäiseminen. Järjestöä johtaa jäsenmaiden edustajien muodostama elin joka valitsee joukostaan jäsenet talousasioista vastaavaan neuvostoon. Työskentely järjestössä on jaettu viiteen komiteaan ja niiden työtä tukeviin alakomiteoihin. YK:n muilla jäsenorganisaatioilla on seurantamahdollisuus järjestön työskentelyyn. Tarkkailijan asema on myönnetty myös eräille hallituksista riippumattomille ulkopuolisille järjestöille. Järjestöä tukee pysyvä sihteeristö joiden työntekijät jotka ovat jäsenmaiden edustajia. Sihteeristön muodostaa jäsenistön määräajaksi valitsema pääsihteeri ja vaihteleva määrä osastoja (mm. meriturvallisuus- ja ympäristösuojeluosastot).
Pääsihteeri muokkaa
| pääsihteeri | virkakausi | maa |
|---|---|---|
| Ove Nielsen | 1959 |  Tanska
|
| William Graham vt. | 1961 | Britannia
|
| Jean Roulier | 1963 |  Ranska
|
| Colin Goad | 1968 | Britannia
|
| C. P. Srivastava | 1974 |  Intia
|
| William O'Neil | 1990 |  Kanada
|
| Efthimios E. Mitropoulos | 2003-2012 |  Kreikka
|
| Koji Sekimizu | 2012-2016 |  Japani
|
| Kitack Lim | 2016- | Etelä-Korea
|
IMO-tunnus muokkaa
Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi 19. marraskuuta 1987 suosituksen A.600(15), jonka mukaan jokaiselle alukselle annettaisiin pysyvä IMO-numero (engl. IMO Ship Identification Number), joka seuraisi alusta sen koko eliniän, eikä muuttuisi omistajan tai rekisterivaltion muutoksen johdosta. Tarkoituksena on yksinkertaistaa alusten tunnistamista. Alusten helpommalla tunnistamisella pyritään myös estämään laivojen suorittamia tahallisia päästöjä sekä kauppa- ja vakuutussuhteisiin liittyviä petoksia. Suositus perustuu vapaaehtoisuuteen. IMO-tunnus jaetaan merellä käytettäville aluksille, poikkeuksena jotkin suosituksessa määritellyt tapaukset. Aluksen bruttovetoisuuden tulee olla vähintään 100 tonnia. Tunnus voidaan jakaa olemassa olevien alusten lisäksi vielä rakenteilla oleville.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Member States, IGOs and NGOs Member States, IGOs and NGOs. Arkistoitu 25.12.2011. Viitattu 18.12.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
- International Maritime Organization (englanniksi)