Avaa päävalikko

Inositolitrisfosfaatti

kemiallinen yhdiste

Inositolitrisfosfaatti eli trifosfoinositoli (C6H15O15P3) on inositolin fosforyloituihin johdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdiste toimii soluissa lähettimolekyylinä ja on tärkeä useissa solun toiminnan kannalta keskeisissä prosesseissa.

Inositolitrisfosfaatti
Inositol 1,4,5-trisphosphate.svg
Tunnisteet
CAS-numero 85166-31-0
IUPAC-nimi [(1R,2S,3R,4R,5S,6R)-2,3,5-trihydroksi-4,6-difosfono-oksisykloheksyyli]divetyfosfaatti
SMILES C1(C(C(C(C(C1OP(=O)(O)O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)O)[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C6H15P3O15
Moolimassa 420,09 g/mol

Biologinen rooliMuokkaa

Inositolitrisfosfaattia muodostuu soluissa, kun fosfolipideihin kuuluva fosfatidyyli-inositoli-4,5-bisfosfaatti hydrolysoidaan inositolitrisfosfaatiksi ja diasyyliglyseroliksi. Tätä reaktiota katalysoi fosfolipaasi C-entsyymi. Tätä prosessia säätelevät G-proteiinit ja tyrosiinikinaasireseptorit. Inositolitrisfosfaatti kulkeutuu sytoplasman läpi endoplasmakalvostolle. Kalvostolla se sitoutuu inositolitrisfosfaattireseptoreihin ja aktivoi ne. Fysiologisessa pH:ssa inositolitrisfosfaatti on negatiivisesti varautunut, ja tämä avustaa sitoutumisessa positiivisesti varautuneisiin reseptoreihin. Reseptorien aktivoitumisen seurauksena endoplasmakalvoston kalsiumionikanava avautuu ja kalsiumioneja kulkeutuu sytoplasmaan. Sytoplasman kasvanut kalsiumionipitoisuus aktivoi muun muassa proteiinikinaasi C:n ja kalmoduliinin, joilla on useita tehtäviä soluissa liittyen muun muassa solunjakautumiseen ja solujen erikoistumiseen.[2][3][4]

Inositolitrisfosfaatti on suhteellisen lyhytikäinen molekyyli soluissa. Se metaboloituu edelleen fosfataasientsyymien vaikutuksesta inositoli-1-fosfaatiksi, jota solut käyttävät fosfolipidien valmistamiseen.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Inositol 1,4,5-trisphosphate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 25.6.2018. (englanniksi)
  2. Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 388–389. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2. (englanniksi)
  3. a b Thomas Scott, Eric Ian Mercer: Concise encyclopedia biochemistry and molecular biology, s. 321–322. Walter de Gruyter, 1997. ISBN 978-3110145359. (englanniksi)
  4. Ivan Bosanac, Takayuki Michikawa, Katsuhiko Mikoshiba & Mitsuhiko Ikura: Structural insights into the regulatory mechanism of IP3 receptor. Biochimica et Biophysica Acta, 2004, 1742. vsk, nro 1–3, s. 89–102. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.6.2018. (englanniksi)