Innamo
Innamo[2] on saari ja kylä Turunmaan saaristossa Saaristomerellä.[3] Se on osa Paraisten kuntaa ja sijaitsee entisen Nauvon kunnan alueella linnuntietä noin kymmenen kilometrin päässä Nauvon keskustasta luoteeseen.[4]
Yhteysalus M/S Innamo liikennöi päivittäin Innamoon.[5]
Historia
muokkaaInnamo on mainittu eräissä keskiaikaisissa asiakirjoissa. Saarella on mahdollisesti ollut jonkinlainen majapaikka, koska Turusta kulkeva väylä kulki Innamon ohi. Vuodelta 1540 peräisin olevassa Varsinais-Suomen maakirjassa on maininta kahdesta Korppoon läntisen verotilan verotalonpojasta. Talonpojat olivat Hans Thomason ja Frans Clemitzson. Innamo kuului Mynämäen kihlakunnan Korppoon pitäjään oikeudenkäytön kannalta ja Nauvon pitäjään kirkon kannalta.[6]
Kylässä tehtiin vuonna 1793 isojako, jolloin kylässä oli neljä tilaa. Isojaon jälkeen vuosisadan vaihteessa tiloista kaksi halottiin.[7] Saaren tilat säilyivät pitkälle 1900-luvulle asti lähes ennallaan. Viime vuosikymmenten aikana saaria ja tilojen maalaistaloja on myyty ulkopuolisille. Metsien ja peltojen omistus on myös vaihtunut kylän sisällä. Kylän asemakaavassa ei ole tapahtunut oikeastaan lainkaan muutoksia ja talot ovat pääasiassa paikoilla, joissa ne alun perinkin sijaitsivat. Näiden seikkojen vuoksi Innamon kylänraitilla on vanhanajan tunnelmaa.[6]
Seurasaarisäätiön kylätutkimuksia Innamossa 1964
muokkaaInnamo oli vuonna 1964 Seurasaarisäätiön kylätutkimuksen kohteena edustamassa Läntisen Turunmaan saariston keskisuuria kyliä. Innamon valintaan tutkimuskohteeksi vaikutti muun muassa se, että vanhoille sisäsaariston kylille usein ominainen rivikylän muoto oli vielä havaittavissa. Kylän rakennetussa ympäristössä nähtiin sekä maanviljelys- että kalastajakylän piirteitä. Kallioisella ja metsäisellä Innamon saarella olevaan samannimiseen kylään kuului pääsaaren lisäksi myös eräitä sen länsi- ja koillispuolisia lähisaaria.[7]
Kylän asutus keskittyi lämpimälle ja valoisalle etelärinteelle peltoaukeiden pohjoispuolelle, noin 300 metrin päähän kylänrannasta. Suojainen satama ja saarta ympäröivät laajat vesialueet tarjosivat hyviä mahdollisuuksia kalastukselle, ja sijainti vilkkaan väylän varrella loi puitteet merenkulkuun. Tosin kalastuksella vain täydennettiin maataloudesta saatuja tuloja. Ympäri vuoden auki pidetty laivaväylä Ruotsiin jätti saaren talvella eristyksiin.
Tutkimusaikaan kylässä asui noin 25 henkeä. Väkimäärä oli vähentynyt noin kolmasosaan verrattuna 1900-luvun alkuun. Yhtä alun perin seiskarilaisen kalastajan asuttamaa tilaa lukuun ottamatta Innamon yhteisö oli ruotsinkielistä.
Innamon nimestä
muokkaaVarhaisissa asiakirjoissa saaren nimi on kirjoitettu muodoissa Jnnimo (1540), Innama (1555) ja Innamo (1556). Alkuperäinen suomalaismuoto on todennäköisesti Innanmaa, jonka lopussa on suurta saarta merkinnyt sana "maa". Nimen alkuosa on liitettävissä satakuntalais-hämäläisiin Inna- tai Inta-henkilönnimiin. Mahdollisena on pidetty myös sitä, että nimeen sisältyisi Kalannin kylännimi Inhamo.[8] 1900-luvun alussa kyläläiset kutsuivat Innamoa nimellä Immo.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Auri, Elina: Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret, s. 105. (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 26/2010) Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. ISBN 978-952-227-373-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.3.2014).
- ↑ Leila Mattfolk ja Maria Vidberg: Svenska ortnamn i Finland Kaino – Kotuksen aineistopalvelu. 25.10.2012. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Wuolijoki, Aino; Iltanen, Jussi: Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 154. (Turunmaan saaristo) Genimap, 2005. ISBN 951-593-963-1
- ↑ Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 5.1.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Nauvon pohjoinen reitti - Innamo Finnferries. Viitattu 23.6.2023.
- ↑ a b Björkblad, Dido: Innamon saari ja kylä (Moniosainen juttusarja saaren historiasta ja kulttuuritaustasta) Loki-Loggen. Paraisten Venekerho ry. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 4.1.2014.
- ↑ a b c Kirveennummi, Anna ja Räsänen, Riitta: ”Nauvo, Innamo”, Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna, s. 67-80. (Muisteltu Innamo, Kylämuodon historiaa) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-159-3
- ↑ Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 100. Jyväskylä: Karttakeskus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0